Metsän luottamus
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 6.12.2020 tiivistettiin kaiken olennaisuus lauseeseen: ”Kriisissä tarvitaan luottamusta yhteiskunnan instituutioihin, oikeaan tietoon ja toisten kansalaisten haluun toimia oikein – yhteisen edun mukaisesti.” Oivallisesti kiteytetty.
Entäpä, jos tuota lausetta tarkastelee suhteessa metsään: (Metsä)kriisissä tarvitaan luottamusta yhteiskunnan instituutioihin.
Instituutiot – mitä ne ovat?
Instituutioilla tarkoitetaan kirjoitettuja ja kirjoittamattomia, virallisia ja epävirallisia sääntöjä, sopimuksia, ohjeita ja tapoja. Siis kaikkea sitä, jonka varassa arkemme ja juhlamme – koko elämämme ja ympäristömme – lepää.
Nobel-palkittu taloustieteilijä Douglass C. North kuvaa instituutioita pelivertauksen avulla. Instituutiot ovat pelin säännöt – vaikkapa jääkiekon säännöt. Pelaajat tietävät säännöt ja yrittävät voittaa pelin eli saavuttaa omansa ja joukkueensa kannalta parhaan mahdollisen tuloksen. Pelin säännöt tuntevat myös tuomarit ja läsnä- tai etäolevat katsojat. Pelaajat tavoittelevat voittoa joko sääntöjä noudattamalla (rehti peli), niitä rikkomalla (toivottavasti tuomarit tai katsojat eivät huomaa) tai yrittämällä muuttaa sääntöjä (neuvottelemalla muiden pelaajien tai pelaamista hallinnoivien organisaatioiden kanssa).
Instituutioiden noudattamisessa on omanlainen pohjavireensä. Instituutioiden noudattaminen on huomattavasti miellyttävämpää, kun ne tukevat toimijan omaa etua, arvoja ja tavoitteita. Muissa tapauksissa tulee kiusaus venyttää, jopa rikkoa instituutioiden rajoja.
Metsäinstituutioiden määrittämisestä
Instituutiot ovat myös metsäpelin perusta. Metsäinstituutioiden kohdalla keskeisiä ovat seuraavat kysymykset:
- Ketkä määrittävät metsäpeliä ohjaavat instituutiot?
- Kenen ja millaista etua metsäinstituutiot tavoittelevat ja turvaavat?
- Miten eri pelaajaryhmät ovat metsäinstituutioita noudattaneet, rikkoneet tai pyrkineet muuttamaan?
- Millaista luottamusta metsäinstituutioihin on ollut, on ja tulee olemaan?
Pääasiallisena kehityslinjana itsenäisen Suomen aikana on ollut, että valtiovalta on yhdessä metsäalan etujärjestöjen (Metsäteollisuus ry ja MTK) kanssa määrittänyt metsäinstituutiot. Niillä on pyritty turvaamaan kansakunnan, metsäteollisuuden ja metsänomistajien taloudellinen etu. Metsän etua on katsottu tehokkuuden näkökulmasta ilmaisulla ”metsää älköön hävitettäkö”, mikä karuudessaan tarkoittaa metsän säilyttämistä (taloudellisessa mielessä) kasvukuntoisena.
Metsäinstituutioita määrittävien joukkoon on ollut tunkua. Metsäalan toimijat eivät enää vuosikymmeniin ole voineet luottaa keskinäiseen konsensukseen instituutioiden sopimisessa. Erityisesti ympäristöjärjestöt ja metsän pääasiassa-ei-taloudellisesti arvottavat kansalaiset, mutta myös kansainväliset järjestöt ovat, näkökulmasta riippuen, joko tunkeutuneet tai oikeutetusti päässeet vaikuttamaan metsäinstituutioihin.
Metsän taloudellisen merkityksen rinnalle on nostettu metsään, luontoon ja hyvinvointiin liittyviä arvoja ja tavoitteita. Ikään kuin itse metsä olisi päässyt mukaan neuvottelemaan metsäinstituutioista.
Murroksessa
Metsäalalla on koettu monenlaista luottamuksen ja arvostuksen vaihetta. Harras ajatus puujaloilla seisovasta Suomesta horjuu, metsäalan ammattilaisten asiantuntijuutta kyseenalaistetaan ja metsään liittyvien arvojen ja tavoitteiden kirjo vaikeuttaa metsäalan päätösten tekemistä.
Metsäinstituutiot ovat murroksessa.
Murtuvat, muokkautuvat ja uudistuvat instituutiot – liikkeessä olevat instituutiot – vaikeuttavat metsään liittyvää päätöksentekoa ja toimintaa. Nykyisiin ja uudistettaviin instituutioihin kohdistuu runsaasti ristiriitaisia vaateita, kun instituutioiden odotetaan turvaavan aiempaa laajemman toimijajoukon monimuotoisia arvoja ja tavoitteita.
Luottamuksessa
Luottamus on keskeistä metsäinstituutioiden murroksessa. Metsäinstituutioiden määrittävien, toteuttavien ja noudattavien tahojen luottamus toisiinsa ja instituutioihin vaikuttavat kaikkeen. Instituutiot määrittävät luonnon ja metsän käyttöä ja tulevaisuutta. Samoin ne asettavat reunaehtoja yhteiskunnan ja yksittäisten kansalaisten hyvinvoinnille.
Metsässä – metsäalalla, metsäkriisissä ja metsäkonfliktissa – tarvitaan luottamusta instituutioihin, oikeaan tietoon ja toisiin ihmisiin.
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa tutkimushankkeessa tutkitaan myös metsäinstituutioita.
Kirjoittaja dosentti Jaana Laine on tutkimushankkeen vastuullinen johtaja.