Tulevaisuustuutorin kynästä

15.12.2023

15.1.2023 Tulevaisuustuutori esittäytyy

Luston museopedagogi tämän vuoden ajaksi kääntänyt katseensa kohti tulevaa ja pukenut jalkaansa tulevaisuustuutorin saappaat. Tulevaisuustuutori -hankkeen tavoitteena on juurruttaa tulevaisuusajattelu kaikkeen museotoimintaan konkreettisten tapojen ja menetelmien avulla.  Samalla luodaan uudenlaista toimenkuvaa, roolia tai kykyä koko museoalalle kestävämmän tulevaisuuden työkaluksi.

Lusto on osana Dynamo-hanketta (https://sites.utu.fi/dynamo/) kehittänyt yhteiskunnallisesti vaikuttavamman dynaamisen museon toimintamallin, joka laajentaa museon aikajanaa menneisyydestä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Kaikilla museoilla on potentiaalia toimia dynaamisena museona ja auttaa menneisyystietoisuuden avulla ihmisiä kartuttamaan tulevaisuustaitojaan. Tulevaisuustaitoisuudella tarkoitetaan taitoa kuvitella erilaisia tulevaisuuksia sekä taitoa muuttaa omaa toimintaa kestävämmäksi ja kykyä planetaariseen empatiaan. Tällainen työ edellyttää kuitenkin uutta ajattelua, taitoja, toimintamalleja ja työkaluja – ja juuri näihin tuloksiin Tulevaisuustuutori -hankkeella tähdätään.

Tulevaisuusajattelun sisällyttäminen pysyväksi osaksi arjen museotyötä edellyttää runsaasti kokeiluja sekä kehittämistä. Tulevaisuustuutori -hankkeessa mukana oleva Erä- ja luontokulttuurimuseo on vasta suunnittelemassa tulevaa toimintaansa ja strategiaansa, joten hankkeen hyödyttää sitä monin tavoin.

Tulevaisuustuutori -hanketta toteutetaan ajalla 1.1.2023-31.12.2023. Sen rahoitus tulee Museoviraston innovatiivisten hankkeiden kautta.

*********

23.2.2023

Tulevaisuustuutorin ensiaskeleet

Tulevaisuustuutorin elämää on pian takana kaksi kuukautta, ja on aika pysähtyä reflektoimaan uudessa roolissa otettuja ensiaskeleita.

Mikään uuden roolin omaksuminen ei käy kädenkäänteessä, vaan aikaa sopeutumiselle ja oppimiselle on annettava reilusti. Täysin ennenkokemattoman ja ainutlaatuisen roolin rakentaminen vaatii aikaa, luovuutta ja rohkeutta. Myös virheille on uskallettava antaa tilaa, sillä uutta luodessaan ei voi olettaa kaiken sujuvan ongelmitta ja kerrasta oikein. Toisaalta miten mahtava – ja harvinainen – tilaisuus onkaan päästä kehittämään jotain täysin uutta!

Uuden roolin rakentaminen vaatii taustaksi runsaasti tietoa ja selkeitä tavoitteita. Tulevaisuustuutorin vuosi onkin alkanut vinon kirjapinon äärellä. Tulevaisuudentutkimuksen klassikot sekä tuoreemmat julkaisut ovat jo tulleet varsin tutuiksi, ja samalla muistiinpanoille varattu vihko on täyttynyt huomioista ja oivalluksista. Kirjallisuudesta omaksuttu tieto on antanut pohjaa sille, mihin suuntaan tulevaisuustuutorin roolia voisi lähteä kehittämään. Lähiaikoina on myös ohjelmassa muutama tulevaisuusteemainen webinaari työpajoineen. Käytännön tulevaisuustyötä on jo tehty muun muassa tulevaisuuden metsäammattilaisten henkilökuvien keruun ja nuorille suunnatun tulevaisuusteemaisen museosuunnistuksen parissa – mutta näistä lisää lähitulevaisuuden blogikirjoituksissa.

Tulevaisuustuutorin ei onneksi tarvitse pärjätä yksin, sillä hänellä on hankevuoden aikana sparraajanaan hanketiimi. Tiimi kokoontuu säännöllisesti keskustelemaan museoiden tulevaisuustyöstä yleisellä tasolla sekä pohtimaan tulevaisuustuutorin roolia ja tehtäviä eri näkökulmista. Myös yhteisiä käytännön kokemuksia on tiimille luvassa vuoden aikana, kun tulevaisuusperintöverstaita toteutetaan porukalla. Seuraava blogikirjoitus tuleekin koskemaan maaliskuussa Varkaudessa järjestettävää verstasta ja sen oppeja ja kokemuksia.

**********

2.4.2023

Tulevaisuusperintöverstas itäisen Suomen museoverkostolle 22.3.2023

Tulevaisuusperinnöllä tarkoitetaan merkityksellisiä tekoja, joita tehdään tässä hetkessä kestävämmän tulevaisuuden eteen. Tulevaisuusperintöverstas on museoiden tulevaisuustyökalu, jolla vahvistetaan museon työntekijöiden, käyttäjien ja sidosryhmien tulevaisuustaitoja ja -toimijuutta. Tulevaisuusperintöverstaassa liikutaan ajassa. Verstaan aikana tehdään siirtymä nykyhetkestä menneeseen, menneestä tulevaan ja taas takaisin tähän päivään. Tulevaisuusperintöverstaan taustalla on ajatus siitä, että museoilla on menneisyystietoa, aikaulottuvuusosaamista ja muutosymmärrystä, joita ne voivat hyödyntää ajankohtaisten haasteiden, kuten ilmastokriisin, ratkaisemisessa.

Suunnittelimme ja toteutimme tulevaisuusperintöverstaan yhteistyössä aiempaa ohjauskokemusta omaavien museokollegoideni kanssa. Menetelmä oli minulle uusi, joten mestari-kisälli -tyyppinen toimintatapa tuntui järkevältä. Verstasta suunniteltiin kolmessa etätapaamisessa ja se toteutettiin 22.3.2023 Varkaudessa IMU-verkoston tapaamisessa. Verkostoon kuuluu parikymmentä ammatillista museota Etelä-Karjalan, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja Pohjois-Savon alueelta. Verkosto on syntynyt muutamia vuosia sitten museoiden halusta ja tarpeesta vahvistaa keskinäistä yhteistyötään, yleistä tunnettuuttaan, näkyvyyttään ja yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan.

Tulevaisuusperintöverstaan tavoitteena oli vahvistaa osallistujien tulevaisuustaitoja ja tutustua yhdessä menetelmään. Verstaaseen osallistui 21 tulevaisuustyöstä kiinnostunutta museoammattilaista, joiden työtehtävät ja -ympäristöt vaihtelivat taidemuseoista luonnontieteellisiin ja kulttuurihistoriallisiin museoihin. Verstaan teema, Museot ja muuttuva sivistys, nousi verkostossa aiemmin käydyistä keskusteluista liittyen museoiden muuttuviin rooleihin ja sivistykseen käsitteenä. Tulevaisuusperintöverstaan toteuttaminen oli osa työtäni valtakunnallisen Erä- ja luontokulttuurimuseon suunnittelijana. Kehitämme tulevalle museolle uudenlaista, tulevaisuus- ja kestävyysorientoitunutta konseptia.

Varkauden verstas oli onnistunut ja sai hyvää palautetta osallistujilta. Etukäteissuunnittelu, aiheen rajaus ja aikataulutus onnistuivat hyvin. Toteutukseen oli varattu kolme tuntia, mikä oli riittävä aika. Verstasta edelsi yhteinen lounas ja tutustuminen Varkauden museoihin ja muihin osallistujiin. Tunnelma verstaassa oli välitön ja kiireetön, oivalluksille ja keskustelulle oli aikaa. Menetelmä oli mielestäni selkeä. Verstaan aikana tehdyt piipahdukset menneeseen ja tulevaan auttoivat hahmottamaan tässä ajassa tehtävien ratkaisujen merkitystä tulevaisuudessa.

Pidin eri aistien hyödyntämisestä. Vanhojen esineiden tunnustelu menneisyyteen siirryttäessä ja outojen esineiden tunnustelu tulevaisuuteen hypätessä saivat osallistujat keskittymään ja keskustelemaan pienryhmissä ja tukivat siirtymää ajassa. Menneisyyteen johdatteli hyvin myös verstaassa ääneen luettu, kollegani löytämä teksti Suomen Muinaismuistoyhdistyksen kuukausilehdestä vuodelta 1894. Tekstissä argumentoitiin sen puolesta, että Suomeen tulisi perustaa Kansallismuseo. ”Vasta sillä tavoin tulee historia kansalle eläväksi, eikä mikään ylennä ja vahvista kansallishenkeä enemmän kuin elävä tieto oman maan historiasta.” Vastaavasti toisen kollegani laatima kuvitteellinen, vuoteen 2073 sijoittuva teksti johdatteli hienosti pohtimaan tulevaisuuden museoiden sivistystyötä ja merkitystä.

Käytännön haasteita aiheutti VR:n lakko, jonka takia nelihenkisestä suunnittelutiimistämme vain kaksi pääsi paikalle. Selkeän suunnitelman ja motivoituneen osallistujajoukon ansiosta saimme verstaan vedettyä hyvin kahdestaankin Astan kanssa. Kokonaisuudessaan kokeilu sai minut pohtimaan laajemmin tulevan Erä- ja luontokulttuurimuseon roolia ja vaikuttavuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Osana museokonseptia määrittelemme myös tulevan museon arvot. Ihmisen ja luonnon suhdetta pohdittaessa törmäämme väistämättä planetaarisen kestävyyden teemoihin, joihin meidän tulee ottaa kantaa. Vastuullisuus, kohtuullisuus, vuorovaikutus ja oman käyttäytymisen seuraamusten ymmärtäminen suhteessa luontoon ja toisiin ihmisiin on ekososiaalista sivistystä, kestävää kulttuuria, johon museot osaltaan voivat olla tulevaisuudessa vaikuttamassa.

-Mona Taipale, Erämuseosäätiön suunnittelija

**********

10.5.2023

Tulevaisuusteemainen museosuunnistus – mitä nuoret ajattelevat metsien tulevaisuudesta?

Luston metsäkulttuuriin ja metsähistoriaan keskittyvä perusnäyttely ei tällä hetkellä juuri nosta tulevaisuusteemoja tai -ajattelua esille. Vuoden kuluttua avautuvassa uudessa ydinnäyttelyssä tähän tuleekin muutos, ja tulevaisuus nostetaan tasa-arvoisesti menneisyyden ja tämän hetken rinnalle. Osana tätä uudistusta meitä tietenkin kiinnosti saada selville mitä tulevaisuuden museokävijät ja metsänkäyttäjät ajattelevat metsien ja metsätyön tulevaisuudesta. Alkuvuodesta Lustossa toteutettiinkin tulevaisuusteemainen museosuunnistus yläasteikäisille nuorille.

Museosuunnistus on varmasti tuttu osallistava konsepti kaikille museoammattilaisille. Museosuunnistuksella kävijöitä aktivoidaan etsimään ja löytämään museosta kenties joko kokonaan uudenlaisia näkökulmia tai kiinnittämään huomionsa tiettyihin teemoihin. Luston tulevaisuusteemainen museosuunnistus toteutettiin tarkoituksella hyvinkin ”vanhanaikaisesti”. Museossa vierailleille nuorille jaettiin museon pohjapiirros, johon oli merkattu yhteensä seitsemän kohdetta ja niihin liittyvät pohdintatehtävät. Vastaukset kirjoitettiin lyijykynällä paperille.

Vastaukset antoivat kuvan yllättävänkin optimistisesti metsien ja metsätyön tulevaisuuteen suhtautuvista nuorista. Toisaalta vastauksista myös näkyi se, että ilmastonmuutokseen liittyviä uutisia seurataan tarkasti: ”Suomen metsien tilanne tulevaisuudessa on hyvä verrattuna moniin maihin. Etelä-Suomessa metsät kuitenkin todennäköisesti vähenevät ja Lapissa monet lajit joutuvat ahdinkoon.”

Metsä tuntui vastausten perusteella myös olevan monelle vastaajalle rakas ja tärkeä paikka: ”Metsissä rentoudumme, keräämme marjoja sekä sieniä, liikumme ja retkeilemme. Metsät myös kuuluvat perus maisemiimme sekä toivomme että niitä olisi myös tulevaisuudessa.”

Puunkuljetuksen arveltiin toteutuvat esimerkiksi sähköisillä, vähäpäästöisillä rekoilla. Myös mielikuvituksellisempia ratkaisuja keksittiin: ”Puuta voisi edullisesti siirtää esim. maanalaisissa tunneleissa jotka kiertäisivät ympäri Suomea ja puuta kuljetettaisiin mahdollisimman ympäristö ystävällisesti. Toivotaan että metsät säilyisivät vielä tulevaisuudessakin.”

Kysymykseen ”Millaisen metsään liittyvän uutisotsikon haluaisit lukea vuonna 2050?” vastattiin muun muassa näin:
”Metsä on kasvanut niin paljon, että joka toinen suomalainen omistaa 2 hehtaaria.”

”Metsä on kasvanut ekspotenttiaalisesti.”

”Haluaisin lukea sellaisen uutisen, että ”metsä paremmin voiva””

”Suomen metsät ovat hyvässä kunnossa”

”Ilmaston muutos on hidastunut tosi hyvin. Eläinten sukupuutto on vähentynyt. Jäätiköt eivät enää sula, joten jääkarhut selviävät.”

Toivottavasti nämä nuorten toiveet ja pohdinnat motivoivat meitä kaikkia tekemään viisaita päätöksiä nyt 2020-luvulla.

**********

4.9.2023

Kun aikatasot risteävät – Tulevaisuusajattelu museoissa

Museoissa tarkastellaan yhä enemmän tulevaisuutta ja pohditaan, miten tulevaisuusajattelua voisi soveltaa museotyössä. Aihetta on käsitelty viime vuosina niin Museoalan teemapäivillä kuin erilaisten hankkeiden ja koulutusten puitteissa. Lustossa aihetta on lähestytty dynaamisen museon viitekehyksessä tulevaisuusperintöverstaan konseptin kehittämisen parissa sekä parhaillaan tulevaisuustuutorin toimenkuvaa rakennettaessa. Onko museoiden tulevaisuusajattelu aina kestävän tulevaisuuden ajattelua? Sisältääkö se muitakin sävyjä? Tässä tekstissä pohdin tulevaisuudentutkimuksen mahdollisuuksia museoalalla.

Tulevaisuudentutkimuksen perusolettamukset tiivistyvät tulevaisuuden luonteen määrittelyyn. Yhtä mieltä ollaan siitä, että tulevaisuus on avoin ja siihen voi vaikuttaa. Yhden tulevaisuuden sijaan puhutaankin tulevaisuuksista. Tulevaisuudentutkimuksen piirissä tarkastellaan maailmaa, tai todellisuutta, jota ei vielä ole olemassa, ja josta ei tästä syystä ole tarkkaa tietoa saatavilla (Lätti ja muut 2022, 314; ks. de Jouvenel 1967, 3–6). Se ei kuitenkaan estä tulevaisuuksista puhumista tai niiden kuvittelua, päinvastoin.

Tulevaisuus, kuten menneisyyskin, kiinnittyy tiukasti nykyhetkeen niiden muotoutuessa nykyhetken tulkinnoissa. Kuten Ahvenharju ja Pouru-Mikkola (2022, 389) tiivistävät, tulevaisuuden ja nykyisyyden suhde voidaan hahmottaa kaksisuuntaiseksi: ajatuksemme tulevaisuudesta ohjaavat toimintaamme nykyhetkessä, ja vastavuoroisesti nykyhetkessä tekemämme päätökset vaikuttavat siihen, millaiseksi tulevaisuus muotoutuu.

Tulevaisuuden ja menneisyyden suhdetta voidaan ajatella niin ikään jatkumona. Menneet valinnat ovat luoneet nykyisyyden ja ne vaikuttavat yhä siihen, millaiseksi tulevaisuus muotoutuu. Toisinaan menneisyyden vaikutusta nykyhetkeen ja erityisesti tulevaan on vaikea hahmottaa, mutta se tulee ilmi esimerkiksi polkuriippuvuuden kautta. Toisaalta on tärkeä ymmärtää, että tulevaisuus ei ole pelkkää menneisyyden jatkumoa, vaan sen muodostumiseen vaikuttavat myös uudet ilmiöt ja muutosvoimat (Pouru-Mikkola 2022, 430).

Tulevaisuudentutkimuksen voidaan nähdä jakautuvan tutkivaan (eksploratiivinen), tavoitteelliseen (normatiivinen) ja ennakoivaan (prediktiivinen) tutkimukseen. Toisaalta sen piirissä voidaan erotella tulevaisuusajattelun kehittämisen ja tulevaisuustiedon tuottamisen näkökulmat. (ks. esim. Heinonen ja muut 2022, 267–268; Ahvenharju ja Pouru-Mikkola 2022.) Tulevaisuudentutkimus on hyvin menetelmäpainotteista, menetelmien kuitenkin vaihdellessa esimerkiksi tarkkuuden ja kokeilevuuden suhteen paljonkin. Tulevaisuustietoa ei luoda yksin ja yhtä lailla tulevaisuus tehdään yhdessä.

Aikaulottuvuuksia ja arvoja

Edellistä mukaillen ajattelen, että museoissa tulevaisuutta voidaan lähestyä kolmesta näkökulmasta. Yksi on museon oma näkökulma: museon tulevaisuuden ennakointia limittyen esimerkiksi strategiaan tai hankintojen elinkaareen. Toinen näkökulma on yhteiskunnallinen: museot yhteiskunnallisina toimijoina rakentamassa kestävää tulevaisuutta. Kolmas näkökulma suuntaa yksilöihin, jotka museoissa työskentelevät ja vierailevat: yksilöiden suhde tulevaisuuteen esimerkiksi tulevaisuustietoisuuden ja -lukutaidon kautta.

Museoiden tulevaisuustyössä näen kiinnostavana aikaulottuvuuden laajentamisen sekä arvovalintojen näkyväksi tekemisen. Yhtä lailla koen tärkeäksi pohtia sitä, miten museot voisivat mahdollistaa tulevaisuuteen liittyviä keskusteluja ja oivalluksia, luoda uusia tai erilaisia tulevaisuuskuvia ja tuottaa osallisuutta tulevaisuuden tekemiseen. Museoissa voidaan nähdäkseni sekä kehittää tulevaisuusajattelua sekä tuottaa tulevaisuustietoa, mutta on hyvä olla selvillä siitä, mitä kulloinkin ollaan tekemässä.

Lisäksi museot ovat erinomaisia paikkoja kulttuurisen kestävyysmurroksen tukemiseen. Museot voivat säilyttämisen lisäksi tehdä näkyväksi kulttuurin jatkuvan muutoksen. Mielestäni enemmänkin olisi mahdollisuuksia luoda ymmärrystä ihmisestä luonnon osana, ja siitä, miten ihmisen materiaalinen maailma kytkeytyy luonnonprosesseihin. (ks. esim. Siivonen 2022). Kulttuurisen muutoksen vauhdittaminen on mahdollista, mutta vaatii museoita luomaan kriittisen katseen myös itseensä, historiaansa ja tarkoitukseensa: museot ovat rakentuneet pitkälti ihmiskeskeisyyden korostajiksi tallentaessaan ja säilyttäessään ihmistekoista materiaalista maailmaa. Posthumanistisen näkökulman omaksuminen on kiinnostavaa erityisesti kokoelmista käsin.

Muista, toimi, kuvittele, tahdo!

Aika on kompleksinen ja kytkeytyy muutokseen. Mitä aikaulottuvuuden laajentaminen käytännössä voi tarkoittaa? Dynaamisen museon malli tarjoaa tähän yhden vastauksen (ks. lisää Paaskoski ja muut 2022). Sen rinnalla ajattelen, että on hyvä pohtia, miten mennyt, nykyhetki ja tulevaisuus voidaan huomioida museotyössä tasa-arvoisina, yhtä aikaa olemassa olevina. Seuraako tästä tarve irrottautua lineaarisesta aikakäsityksestä ja omaksua tilalle jotain muuta? Kestävä tulevaisuus on tärkeä teema, ja on hyvä pohtia mitä sen tavoittelu merkitsee museoissa. Tulevaisuuskuvia on monenlaisia, miten museo on mukana määrittämässä niitä? Näen tässä tärkeänä määritellä arvot, joihin työssä sitoudutaan. Tärkeää on myös pohtia, ketkä haluavat jakaa nämä arvot ja keitä se mahdollisesti jättää ulkopuolelle. Miten yhteiskunnan moniarvoisuus huomioidaan ja varmistetaan museoiden saavutettavuus?

Museot ovat mestareita menneisyyden rekonstruoimisessa ja tätä taitoa voi hyödyntää myös tulevaisuuden tarkastelussa. Mennyttä ei ole olemassa, eikä tulevaa, on vain tämä hetki. ”The past belongs to memory, the present to action, and the future to imagination and will” (Antonio Alonso, Masinin mukaan 1993,8). Kun aikatasot ovat totta samanaikaisesti, kun on käytössä muisti, toiminta, mielikuvitus ja tahto, ovat monet asiat mahdollisia.

Maria Granlund, Turun yliopisto

Lähteet:

Artikkelit teoksessa:
Aalto, Hanna-Kaisa – Heikkilä, Katariina – Keski-Pukkila, Pasi – Mäki, Maija & Pöllänen, Markus (toim.) Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto.

Ahvenharju, Sanna & Pouru-Mikkola, Laura (2022) Tulevaisuustietoisuus ja tulevaisuuslukutaito – kuinka kohtaamme, kuvittelemme ja käytämme tulevaisuutta? Sivut 389–399.

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni – Kurki, Sofi & Ruotsalainen, Juho (2022) Edelläkävijäanalyysi – sovelluksia aurinkoenergia-startupien, journalismin ja vastuullisten yritysten aloilta. Sivut 267–288.

Lätti, Risto – Malho, Maria – Rowley, Christopher & Frilander, Oona (2022) Skenaarioiden rakentaminen tulevaisuustaulukkomenetelmällä. Sivut 313–336.

Pouru-Mikkola, Laura (2022) Tulevaisuudentutkimuksella on annettavaa kansallisen ennakoinnin kehittämiseen. Sivut 428–434.

Siivonen, Katriina (2022) Tulevaisuusperintö kulttuurisen kestävyysmurroksen välineenä. Sivut 444–458.

Lisäksi teokset:

de Jouvenel, Bertrand (1967) The Art of Conjecture. Weidenfeld and Nicolson, London.

Masini, Eleonora. (1993) Why Futures Studies? Grey Seal Books.

Paaskoski, Leena – Siivonen, Katriina – Vähäkari, Noora – Latvala-Harvilahti, Pauliina – Pelli, Päivi – Granlund Maria & Hujala, Teppo (2022): Dynaaminen museo ja tulevaisuusperintöverstas. Käsikirja museoiden ekososiaaliseen sivistystyöhön. Luston julkaisuja 6. Lusto: Savonlinna.

**********

5.11.2023

Tulevaisuuden metsäammattilaiset

Olemme tämän vuoden ajan innostaneet metsäalan ammattilaisia ja opiskelijoita visioimaan tulevaisuuden metsäalaa ja metsäammattilaisuutta. 2070-luvun metsäammattilaisten henkilökuvia on kerätty ensisijaisesti verkkolomakkeen kautta. Valmiit visioinnit tullaan tarinallistamaan ja kuvittamaan vuoden 2024 alkupuolella. Henkilökuvat laitetaan esille Luston uuden ydinnäyttelyn vuorovaikutteiseen Tulevaisuustilaan sekä otetaan osaksi museon kokoelmia.

Luston Tulevaisuustila toimii museon työpaja- ja kokoustilana sekä tarjoaa kävijöille mahdollisuuden pysähtyä pohtimaan tulevaisuuden metsiä monesta näkökulmasta. Museokävijöille tullaan tarjoamaan myös mahdollisuus visioida tulevaisuuden metsäammattilaisten henkilökuvia tilassa.  Tilan rakentamisen uuteen ydinnäyttelyyn mahdollisti Metsämiesten säätiön rahoittama Tulevaisuuden metsäammattilainen- Tulevaisuustila Luston ydinnäyttelyyn.

Tulevaisuuden metsäammattilaisten henkilökuvien keräyksen toteuttaminen oli luonnollisesti tulevaisuustuutorin tehtävä. Verkkolomakkeen kysymyksiä piti miettiä tarkkaan. Miten saisimme vastaajien mielikuvituksen lentoon? Tulevaisuutta kuvitellessamme menemme helposti ääripäästä toiseen: joko kuvittelemme täysin toisenlaisen maailman ja todellisuuden, tai vaihtoehtoisesti emme usko asioiden muuttuvan kovinkaan paljon nykyhetkestä.  2070-luku on lopulta melko lähellä, alle viidenkymmenen vuoden päässä. Toisaalta kun mietimme tästä hetkestä viisikymmentä vuotta taaksepäin, niin onhan maailma muuttunut radikaalisti.

Tulevaisuuden metsäammattilaisten henkilökuviin kannattaa ehdottomasti tulla tutustumaan Luston uuteen näyttelyyn 17.5.2024 alkaen!

**********

15.12.2024

Mitä vuosi tulevaisuustuutorina opetti?

Hankevuosi on lopuillaan ja on aika summata vuoden aikana mukaan tarttuneita oivalluksia.

Tulevaisuustuutori-kokeilu sattui mitä parhaimpaan saumaan Luston aikajanalla. Vahvasti tulevaisuuteen katsova toimintatapa lävisti museon kaikkea toimintaa sen käydessä läpi tähänastisen historiansa suurimpia muutoksia. Tulevaisuusajattelu olikin koko vuoden ajan niin luonteva osa museon arkea, että tulevaisuustuutori pystyi keskittymään konkreettisten tulevaisuusteemaisten käytäntöjen kehittämiseen.

Vuoden aikana saadut kokemukset, opit ja oivallukset vahvistivat ajatusta siitä, että museot ovat mitä parhaimpia tulevaisuusajattelun innostajia ja opettajia. Laajamittainen tieto ja ymmärrys menneestä ja nykypäivästä sekä kyky heittäytyä uudenlaisiin kokeiluihin tekevät museosta mielenkiintoisia tulevaisuusajattelun toimijoita. Yhdessä eri käyttäjäryhmiensä kanssa museot voivat luoda kiinnostavia tulevaisuusteemaisia menetelmiä ja toimintamuotoja. Ja millainen mahdollisuus museoilla onkaan yhdessä kävijöidensä ja sidosryhmiensä kanssa luoda kestävää tulevaisuusperintöä.

Tulevaisuusajatteluun on nykypäivänä onneksi erittäin helppo tutustua. Tulevaisuusaiheisia seminaareja, kursseja, opintokokonaisuuksia, kirjallisuutta ja menetelmiä on tarjolla pilvin pimein – myös suoraan museoalalle räätälöitynä. Esimerkiksi Tulevaisuustuutori-hankevuoden päätteeksi julkaistu Museot ja tulevaisuusajattelu on suoraan museoalalle suunnattu, museoiden omia tulevaisuuskokeiluja ja -kokemuksia valottava julkaisu. Tulevaisuustuutori-vuosi tosin opetti myös sen, että teoriat, työkalut ja menetelmät kannattaa viedä rohkeasti ja matalalla kynnyksellä käytäntöön. Lopulta tulevaisuuteen tähtäävän ajattelun taustalla on halu ja tarve toimia kestävällä ja järkevällä tavalla tänä päivänä.