Suomalaisten metsäsuhteiden vuosi: helmikuu
Usein kävelylenkki vie metsään katsomaan syksyllä ruskaa, talvella lunta puiden oksilla, kevääntuloa, onko puro vapautunut jo jääpeitteestään ja kesän tullen metsän antimia.
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushankkeemme järjesti yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Suomen Metsämuseo Luston vuonna 2020 kaikille avoimen Suhteeni metsään -kirjoituskeruun. Keruussa toivoimme kuvauksia siitä, millainen on suomalaisten suhde metsään. Keruu tuotti yli 300 vastausta.
Monessa kirjoituksessa ovat vuodenajat läsnä: metsässä tehdään eri asioita eri vuodenaikoina ja vuodenaikojen seuraaminen itsessään on monelle mieluisaa. Vuoden 2021 aikana tuomme kuukausittaisissa blogiteksteissä esiin, millainen on suomalaisten metsäsuhteiden vuosi eri vuodenaikoina. Aloitamme tietysti talvesta. Kursivoidut tekstit ovat sitaatteja kirjoittajien teksteistä, joista tunnistamisen mahdollistavat tiedot on poistettu, esimerkiksi paikkojen nimet.
Helmikuu
Liikunta, erityisesti hiihtäminen, ja usein myös evästauko ovat osa Suhteeni metsään -kirjoituskeruuseen vastanneiden talvista metsäsuhdetta.
Metsä oli myös paikka, missä oli latu. Isä otti minut joskus mukaan hiihtolenkille. Kun sivakoi niemeen ja takaisin, sai liikuntaa kymmenen kilometrin edestä. Niemi on mäntykankaalle kehkeytynyt kuntoilukeskus. Siellä on honkien ympäröimä punainen maja, josta sai ostaa kaakaota tai mehua munkin kanssa. Hikisinä ja monot kopisten ostokset kannettiin pitkiin pirtinpöytiin ja istuttiin tankkaamaan.
Jotkut kirjoittajista kertovat tehneensä hiihtolatuja serkusten välisiä hiihtokilpailuja varten ja toiset luistinratoja metsälammille, joilla on esiinnytty hiljaiselle puuyleisölle. Joillekin hiihtoharrastukseen liittyy myös epämukavia kokemuksia.
Lumisina talvina on ollut sykähdyttävää hiihdellä metsässä hyvää latua myöten puikkelehtien havupuita pujotellen ja kiemuraisia alamäkiä lasketellen. Vuosien myötä hiihtämään on ryhtynyt porukoita, jotka ovat ruinanneet leveät ankeat hiihtopaanat, kun eivät kai ole sopeutuneet hiihtämään mutkaisilla laduilla. Poissa alkaa olla metsäreitit ja tilalla on sitten paremminkin puiden rajaamat puistokäytävät.
Talvella metsässä retkeillään myös jalkaisin. Talvesta riippuen metsä voi olla helppo- tai vaikeakulkuinen. Talvimetsä koetaan usein hiljaiseksi ja rauhalliseksi. Erityisen kauniiksi kuvataan lumen muotoilemat puut ja siniset hetket.
Kun talvella kuljen rakkaan mieheni kanssa kätkössäsi, metsä, rakastan lumen hohdetta. Sininen hetki hiipii luoksemme. Kuurapitsiä puissa. Jonain talvena lunta on vähän ja kulku jäisessä maassa helppoa. Toisena talvena saamme kahlata syvässä hangessa. Hiljaisuus lahjoittaa voimaa ja iloa.
Hiihtolatu Ilvespolulla Heinolan maalaiskunnassa lähellä Suomen Urheiluopistoa 1963. Kuva: Harry Willman, Metsäteollisuus ry:n kokoelma, Lusto.
Hiihtolatu Ilvespolulla Heinolan maalaiskunnassa lähellä Suomen Urheiluopistoa 1963. Kuva: Harry Willman, Metsäteollisuus ry:n kokoelma, Lusto.
Tuulikki Halla, Reetta Karhunkorva, Jaana Laine ja Meeri Kataja,
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushanke
Lisätietoja tutkimushankkeesta
Takaisin