Monesta kulmasta metsään
Pitääkö ihmisellä olla metsäsuhde? Onko se suositeltavaa näin metsäläisten Suomessa? Perinteisen kaavan mukaan varmaankin – onko kyseessä ikäänkuin parisuhde, joka olisi hyvä olla?
Vai karsastaako perinteinen metsäläinen suhteestaan puhumista: mitä siitä muille huutelemaan, hoitakaa vaan omia suhteitanne siellä metsänreunassa? Että se mikään SUHDE ole, kunhan vaan metsässä käyn tai omistan tai siellä töitä teen, heretkää nyt jo hössöttämästä. Ja ne kaupunkilaiset ne vasta kauheita onkin, kun niillä ei ole mitään suhdetta metsään. Tai niin ainakin luulen.
Tai mitäpä näistä. Olen asunut monella paikkakunnalla eri puolilla Suomea ja asuinpaikasta riippumatta se lähimetsä on yleensä sellainen, mikä tutuimmaksi tulee, koska se on kotoa katsoen lähin paikka tuulettaa päätään. Ja jos ei isompaa metsää ole lähimailla tarjolla, tämä arkielämys kaivetaan tarvittaessa etsimällä pienempikin metsä, vaikka mikä olisi.
Metsien avulla minulle hahmottuu hyvin myös se, miten iso maa Suomi on. Kontrasti pohjoisen tunturikoivikoista ja karuista männiköistä lounaisrannikon lehtoihin jalopuineen ja vaikkapa maankohoamisrannikon moninaisiin metsäisiin kehitysvaiheisiin on iso. Ja luonnonystävän silmässä kontrasti on valtaisa myös tehokkaasti hakattujen ja hoidettujen talousmetsien ja pitkään kirveeltä suojassa olleiden ikimetsien välillä.
Minulla on metsiin myös metsähistoriallinen näkökulma. Paitsi että metsien menneiden käsittelyjen ja niiden vaikutusten arviointi on aina jollain tapaa läsnä metsien luonnonsuojelullista merkitystä arvioidessa, katseeni yltää kauemmas, kaskikaudelle asti. Tässä taustalla ovat metsähistorian alaan kuuluvat jatko-opintoni. Onneksi tällä saralla muutokset ovat hitaita, kuten metsissä yleensäkin, että hitaampikin väitöskirjan pakertaja pysyy kärryillä. Ja jos joskus haluatte työpäivän mittaisen esitelmän aiheesta ”Onko Suomessa metsää enemmän kuin koskaan”, niin laittakaa viestiä.
Olen myös metsänomistaja. Metsäpalstani sijaitsee Kaavilla Pohjois-Savossa ja se on suojeltu Metso-ohjelmassa. Metsä on kuin itäsuomalainen metsämaisema pienoiskoossa: on puronvarsi korpikuusikoineen ja metsäkortteineen, pala vanhaa laidunkoivikkoa, laikku lehtoa kieloineen, isoja säästöhaapoja yhdellä nuoremman metsän kuviolla, vanhaa kuusikkoa. Metsä on sopivasti rempallaan, juuri niinkuin haluan.
Kuva: Keijo Luoto
Kuva: Keijo Luoto
Harri Hölttä
Hallituksen puheenjohtaja
Suomen luonnonsuojeluliitto ry