Mikä kertoo metsäsuhteesta ja mitä?
Metsäsuhdetta on mahdollista lähestyä monista erilaisista näkökulmista. Aihetta voidaan käsitellä niin yksilön kuin yhteisön, instituution tai systeemin tasolla ja siiheen liittyy sekä tiedostettuja että tiedostamattomia puolia, kuten arvoja, uskomuksia ja kokemuksia. Näkökulmasta riippuen aineistot voivat kertoa niin pitkistä aikajänteistä, ajankuvasta, ohjauspyrkimyksistä, muistoista kuin erilaisista diskursseista.
Erilaisten aineistojen avaamia mahdollisuuksia ja tuomia haasteita käsiteltiin Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -hankkeen tutkijoiden vetämässä työpajassa Metsäsuhdetutkijaverkoston avausseminaarissa syyskuussa 2020 metsämuseo Lustossa, Punkaharjulla. Työpajassa pohdittiin, mitä vahvuuksia ja heikkouksia eri aineistoilla on, mitä näkökulmia metsäsuhteeseen eri aineistot antavat ja mitä eettisiä kysymyksiä niihin liittyy.
Ennakkokysymyksellä oli kartoitettu seminaariin osallistuneiden 34 tutkijan ja 26 tutkimushankkeen käyttämiä aineistoja metsäsuhdetutkimuksessa. Aineistojen kirjo oli moninainen viranomaisasiakirjoista taideteoksiin ja aistihavainnoista sosiaalisen median sisältöihin.
Haastattelut yleinen, syvällinen ja työläs aineisto
Haastattelut osoittautuivat yleisesti käytetyiksi ja herättivät paljon keskustelua työpajassa. Haastattelujen hyviksi puoliksi koettiin, että niissä pääsee arvojen ja asenteiden äärelle, saadaan henkilökohtainen keskusteluyhteys ja voidaan esittää lisäkysymyksiä.
Heikkouksina mainittiin käytännöllisiä asioita kuten työmäärä, kysymys jatkokäytöstä ja vahvat persoonat haastateltavina, mutta myös syvällisempiä kysymyksiä. Miten olla johdattelematta haastateltavaa, mutta päästä silti syvälle ja miten toimia tilanteessa, jossa haastattelijalla ja haastateltavalla on erilaiset arvomaailmat? Lisäksi pohdittiin sitä, milloin asia välittyy aidoimmin ja järjestetyn haastattelutilanteen eroja verrattuna suunnittelematta eteen tulleisiin tilanteisiin.
Osallistuva havainnointi tuotiin esiin hyvänä keinoja löytää haastateltavia sekä tuoda elävyyttä aineistoon. Tämä voi auttaa myös vinoutuneen aineiston haasteeseen, koska yleensä haastattelukutsuihin vastaavat tietynlaiset ihmiset.
Viranomaisaineistot edustavat virallista totuutta
Työpajassa arkistoaineistojen todettiin usein luovan pohjan, josta tutkimuksessa lähdetään liikkeelle. Viranomaisaineistojen kautta päästään asioiden juurille ja ne edustavat virallista totuutta. Parhaimmillaan on mahdollista nähdä, mitä tavoitteet olivat, miksi ja miten niitä perusteltiin. Lisäksi ne ovat helposti saatavilla ja hyvin dokumentoituja.
Historialliseen kontekstiin perehtyminen nostettiin kuitenkin esiin hyvin tärkeänä, sillä muuten asiakirjoista syntyy helposti virhearvioita. Myös ajankohtaisissa aiheissa on hyvä tietää, miten sisältö on muotoutunut ja keitä siihen on ollut vaikuttamassa. Työpajassa muistutettiin myös siitä, ettei viranomaisaineisto ole aina niin luotettavaa kuin voisi olettaa ja että se edustaa yhteiskunnan vahvimpien ääntä.
Media-aineisto on rikas ja haastava
Media-aineiston käyttö herätti monenlaisia ajatuksia ja tunteita työpajassa. Toisaalta aineistoa on helposti ja runsaasti saatavilla niin perinteisen kuin sosiaalisen median puolella ja se rikastuttaa näkökulmia. Media-aineisto voi tehdä näkyväksi myös henkilökohtaisempia ulottuvuuksia. Toisaalta media-aineisto on hyvin haastava, sillä media on näennäisobjektiivinen. Medioilla on omat pyrkimyksensä vaikuttaa ja ottaa kantaa keskusteluun.
Erityisesti sosiaalisen median aineistojen ongelmina nähtiin kokonaiskuvan vääristyminen ja kokemusten lavastaminen positiiviseksi. Aiheet pyörivät helposti tiettyjen yhteisöjen parissa ja edustavuutta on vaikea hahmottaa, kun sisältöä luodaan sen enempää harkitsematta ja kärjistäen. Sekä tahaton esittäminen että trollaaminen koettiin joidenkin osallistujien mielestä niin suuriksi ongelmiksi, että sosiaalisen median aineistot menettävät käyttöarvonsa.
Loppupeleissä osa ihmisistä on huomattavasti aktiivisempia sosiaalisen median kanavissa kuin toiset ja myös kirjoitettujen aineistojen kohdalla nähtiin sama haaste: ihmiset, jotka tykkäävät kirjoittaa ja erityisesti innostuvat aiheesta, vastaavat. Aineistot saattavat siis vääristyä helposti, mutta parhaimmillaan niin media- kuin muu kirjoitettu aineisto valottaa omakohtaisuutta ja ajankohtaisuutta.
Aisti- ja taideaineistot avaavat uusia mahdollisuuksia
Työpajassa keskusteltiin myös aistiaineistojen ja aistihavaintojen luomista mahdollisuuksista. On yksilöstä ja paikasta riippuvaista, mitä ihminen muistaa ja tätä voidaan avittaa esimerkiksi valokuvilla, hajuilla ja äänillä. Aistiaineistoon liittyy vahvasti kehollisuus myös tutkijan osalta, jolloin tekeminen avaa erilaisen kokemuksen kuin osallistuva havainnointi. Kehollisen kokemuksen auki kirjoittaminen ja tiedon sanallistaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Vaikka periaatteessa sanallinen kerronta on rikasta verrattuna vaikkapa anturimittaukseen, kaikki ei välity sanallisesti.
Taideaineistojen luonteen todettiin olevan haastava. Taiteen tehtävähän on haastaa, sillä on erilaisia tavoitteita, eikä aina ole selvää, kuinka paljon se kuvaa nykyhetkeä tai tulevaisuutta. Taide tuo esiin toisinajattelua, se ei paasaa eikä noudata argumentoinnin sääntöjä. Taiteella on mahdollista esittää juuri asioita, joita ei voi sanallistaa. Taide antaakin kanavan monitulkintaisuudelle, eikä ole helposti tulkittavissa.
Aineistojen erilainen suhde metsään
Metsäsuhde voi olla henkilökohtainen, subjektiivinen, yhdessä jaettu tai hallinnollinen. Metsäsuhde on myös elävä ja työpajoissa päädyttiin pohtimaan, pitäisikö aineistonkin olla elävää, esimerkiksi video, ja miten huomioida aineiston keruussa se, että tietäminen metsässä on eri asia kuin tietäminen kotona tai tietokoneella. Suhteen metsään voidaan sanoa olevan paikasta ja omaksutusta roolista riippuvainen.
Keskusteltaessa siitä, millaisen näkökulman eri aineistot voivat tuoda metsäsuhteeseen, työpajassa tuotiin esiin, miten myös foorumi määrittää, miten asiasta keskustellaan. Viranomaisaineistojen suhde metsään on usein etäinen ja hallinnoiva, kun taas somessa on demokraattinen mahdollisuus julkaista kuvia. Virallisista asiakirjoista saa helposti käsityksen, että päätökset syntyivät ongelmitta ja totuus saattaa muuttua vasta 50 vuotta myöhemmin. Kirjeenvaihto mainittiinkin erinomaisena historiallisen aineistona, mutta tänä päivänä sähköpostit eivät luo samanlaista mahdollisuutta.
Aineistojen eettiset kysymykset
Työpajassa eettiset kysymykset nostivat esiin monia aiheita. Haastatteluaineistossa täytyy huomioida käytännön asioita kuten haastateltavan anonymiteetti, tietosuojaseloste ja tutkimuslupa. Jo nämä saattavat säikäyttää haastateltavan, mutta lisähaastetta tuo se, miten säilyttää haastateltavien luottamus, kun tulokset ovatkin ehkä muuta kuin on odotettu, tai miten luoda luottamusta vertaisuudella tai kokemuksella, mutta säilyttää silti analyyttisyys ja irrottaa itsensä esimerkiksi omasta metsänomistajuudestaan.
Haastattelija on mukana tuottamassa aineistoa ja puhetta kulttuurista. Omaa kokemusta on mahdollista käyttää välineenä, mutta toisaalta haastattelun voi myös pilata omilla rajauksillaan ja itsensä määrittelemisellä. Työpajassa keskusteltiin runsaasti siitä, milloin on tarve ja erityisesti miten jättää omia arvoja haastattelutilanteen ulkopuolelle, jottei vahingossa rajaa mahdollisia näkökulmia ja vastauksia. Myös aistihavaintojen suhteen pohdittiin sitä, miten muistamisen avittamisessa on selvä hyötynsä, mutta toisaalta ohjailuun sortumisen vaara.
Tiukat tietosuoja- ja käyttöperiaatteet puhuttivat myös. Fysiologisia mittauksia on tänä päivänä hankala toteuttaa lupa-asioiden takia. Someakin koskettaa yksityisyyden ongelma, kun pohditaan voiko esimerkiksi lasta kuvata metsässä. Tästä päädyttiin laajempaan, hyvin hedelmälliseen ja vaikeasti vastattavaan kysymykseen: mitä tieteen nimissä voi tehdä? Metsäsuhdetutkijaverkosto tulee avamaan erinomaisen väylän käsitellä näitä ja muita tutkimuksen tekoon liittyviä kysymyksiä yhdessä muiden tutkijoiden kanssa.
Aineistotyöpaja käynnistettiin kirjoittamalla ajatuksia post-it-lapuille ja kokoamalla ne yhteiselle lakanalle.
Meeri Kataja
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -hankkeen tutkimusavustaja