Metsäsuhdetutkimustreffeillä
Miksi metsäsuhteita pitäisi tutkia ja miten? Mitä hyötyä on metsäsuhdetutkimuksesta ja -ajattelusta? Tarvitaanko metsäsuhde-käsitettä tieteellisessä mielessä? Millainen se on käsitteenä ja miten se eroaa laajemmista ympäristö- ja luontosuhteen käsitteistä? Mitä metsäsuhteiden saralla on jo tehty?
Näitä kysymyksiä pohtimaan kokoontui Metsäsuhdetutkimustreffeille perjantaina 18.5.2018 Helsinkiin kolmisenkymmentä eri tavoin metsäsuhteesta ja sen tutkimuksesta kiinnostunutta osallistujaa. Treffit olivat osa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Kestävästi metsäsuhteessa -hanketta, jota toteuttavat Suomen Metsäyhdistys ja Suomen Metsämuseo Lusto kumppaninaan Metsähallitus.
Lyhyiden alustusten jälkeen osallistujat keskustelivat metsäsuhdetutkimuksesta ja metsäsuhteisiin liittyvän tutkimustiedon tarpeesta kuudessa eri sokkotreffipisteessä, jotka erottuivat toisistaan luontoon liittyvien Suomi-emojien avulla. Metsäsuhde nimittäin näkyy vuonna 2018 Suomen maakuvatyössä yhtenä pääteemana, myös maakuvaemojeissa!
Treffipisteillä käydyissä vilkkaissa ja monialaisissa keskusteluissa erityisesti lasten ja nuorten metsäsuhde nousi esiin. Kaivattiin lisää tutkimustietoa siitä, miten lasten metsäsuhde syntyy ja rakentuu sekä mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Kiinnostavaksi tutkimusaiheeksi nähtiin opettajaopiskelijoiden ja opettajien suhtautuminen metsään sekä kouluopetuksen välittämä metsäsuhde. Metsäsuhdetutkimuksesta katsottiin olevan hyötyä lasten kasvatuksessa. Opettajien olisi hyvä tiedostaa ja tunnistaa erilaisten metsäsuhteiden kirjo ja metsäsuhteisiin liittyvä tutkimustieto olisi hyvä ottaa osaksi kouluopetusta ja ympäristökasvatusta.
Yhteensovittaminen ja ymmärryksen lisääminen olivat metsäsuhdekäsitteeseen yhdistetyt hyödyt, jotka keskusteluissa toistuivat, joskin käsitteen arvioitiin myös politisoituvan herkästi. Metsäsuhteisiin liittyvä tutkimustieto voisi auttaa ymmärtämään metsiin liittyviä erilaisia arvoja, tavoitteita ja ajattelutapoja, mikä puolestaan edistäisi metsistä käytävää yhteiskunnallista keskustelua. Metsäsuhteiden tunnistaminen auttaisi myös erilaisuuden kohtaamisessa – näkemään ihmiset arvojensa ja toimintatapojensa takaa. Erilaisten metsäsuhteiden ymmärtämisestä nähtiin olevan erityistä hyötyä metsäammattilaisten työssä.
Metsäsuhteisiin liittyviä tutkimuksia todettiin olevan käynnissä ja uusia käynnistymässä, mutta tutkimuksen nähtiin olevan vielä hajanaista, pirstaleista ja epätäsmällistä. Laajempaan luonto- ja ympäristösuhdetutkimustematiikkaan keskittynyttä tutkimusta on runsaasti, ei niinkään täsmällisesti metsäsuhteisiin. Keskustelijoista metsäsuhteen tutkimus edellyttääkin jatkossa monitieteellistä lähestymistapaa ja myös kansainvälistä vertailevaa tutkimusta siitä, miten metsäsuhde ymmärretään ja koetaan eri maissa. Metsäsuhdetta pitäisi tutkia erilaisilla tutkimusmenetelmillä ja -strategioilla.
Osallistujien tekemissä tutkimusehdotuksissa korostui pitkäkestoisen seurantatutkimuksen tarve liittyen yksilön metsäsuhteen muuttumiseen eri elämänvaiheissa. Tieteellisenä käsitteenä metsäsuhteen arvioitiin olevan vaikeasti määriteltävä ja sen tutkimuskäytön edellyttävän laaja-alaista tieteellistä keskustelua.
Metsäsuhdetta sivuavia tutkimusorganisaatioita ja -verkostoja todettiin olevan olemassa useita, kuten mm. Itä-Suomen yliopiston yhteydessä toimiva LYY (Luonnonvarat, ympäristö- ja yhteiskunta –instituutti, Ympäristökulttuurin Tutkijaverkosto), International Association of People-Environment Studies (IAPS), Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutti HELSUS, Monialainen ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen tutkijaverkosto SIRENE, Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen seura (YHYS).
Näiden lisäksi ehdotettiin esimerkiksi vuotuista metsäsuhdetutkijaverkostotapaamista tai olemassa olevien verkostojen parempaa koordinointia laajan, monitieteisen, monesta eri näkökulmasta tehtävän, yhteiskunnallisesti vaikuttavan metsäsuhdetutkimuksen syntymiseksi.
Tutkijatapaamisen päätteeksi todettiin, että metsäsuhdetutkimusta tarvitaan etenkin toistemme parempaan ymmärtämiseen. Erilaisten metsäsuhteiden tarkempaa, laajempaa ja syvempää tutkimusta tulee jatkaa.
Jaana Laine, VTT, MMM
Reetta Karhunkorva, FM, näyttelypäällikkö, Lusto – Suomen Metsämuseo
Takaisin