Metsäsuhdetutkijan kesämuistoja: korona-ajan tutkimuskentällä
Metsäsuhteita-blogissa me Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -hankkeen tutkijat kerromme tutkimusprojektimme kuulumisia. Tällä kertaa palaan viime kevääseen ja kesään ja siihen, miten pandemian aiheuttamissa poikkeusoloissa pääsin aloittamaan tutkimusaineiston keruun.
Tutkimusprojektini käynnistyi huhtikuun 2020 alussa, jolloin aloitin täysipäiväisenä tutkijana. Kevään ja kesän vietin pääasiassa tutkimuskentällä suomalaisia metsänomistajia haastatellen. Rupeama oli osa Itä-Suomen yliopistoon valmisteilla olevaa perinteentutkimuksen väitöstutkimustani, jossa tarkastelen metsänomistajien metsäsuhteita osana laajempaa metsäkulttuurista prosessia. Haastatteluaineistoa kertyi lähes viidestäkymmenestä keskustelusta yhteensä noin 90 tuntia.
Kenttä avautui etämenetelmillä
Haastateltavia lähdin etsimään avoimella sosiaalisen median kutsulla, omista verkostoistani sekä metsänhoitoyhdistysten ja Metsäkeskuksen kautta. Mukaan tutkimukseen ilmoittautui yli 50 metsänomistajaa, mikä yllätti positiivisesti.
Molempia sukupuolia oli joukossa tasaisesti, iät vaihtelivat 22-vuotiaasta 80-vuotiaaseen ja omistettavan metsäalan koko 1,5 hehtaarista yli 500 hehtaarin omistuksiin. Metsänomistajia ilmoittautui mukaan eri puolilta Suomea, mutta eniten kuitenkin Uudeltamaalta, Pirkanmaalta ja Etelä-Savosta.
Alun perin kasvokkain metsässä tapahtuviksi suunnitellut haastattelut päätin pandemiatilanteesta sekä ilmoittautuneiden metsänomistajien runsaasta määrästä johtuen toteuttaa Zoomilla, Teamsilla ja puhelimella.
Etätyö-Suomessa monilla ihmisillä liikeni hyvin aikaa metsäsuhdekeskusteluille, ja toisaalta erilaiset verkkotyökalut olivat useimmille arkipäivää. Jonkin verran haastatteluissa ilmeni teknisiä ongelmia, mutta pääasiassa ne sujuivat yllättävänkin hyvin, jopa puhelinhaastattelut, joihin itse suhtauduin ennalta penseimmin. Toki vuorovaikutus kasvokkain ja varsinkin metsässä olisi ollut varsin erilaista.
Metsästä riittää asiaa
Lyhimmilläänkin keskustelut olivat tunnin mittaisia ja pisimmillään lähes kolmetuntisia. Haastatteluiden pitkästä kestosta huolimatta tunsin, että pääsin vasta kurkistamaan kunkin haastateltavan metsäsuhteeseen. Osan kanssa jatkankin myöhemmin vielä metsäkävely- ja perhehaastatteluin. Tällainen kentälle palaaminen noudattaa etnografisen tutkimuksen periaatteita ja saan mahdollisuuden vertailla kasvokkain metsässä ja etämenetelmillä tekemiäni haastatteluita.
Haastatteluista esiin nouseva metsänomistajuuden kirjo oli ilahduttavan laaja ja vastaa tavoitteeseeni tutkia metsän ja metsänomistajuuden kulttuurisia merkityksiä metsänomistajien ajattelussa ja elämässä.
Varsinaisen aineistoanalyysin aika on vasta alkamassa. Varsin sisältörikkaita keskustelut joka tapauksessa olivat. Niistä heijastuu metsäsuhteen, metsänomistamisen ja metsänomistajuuden moniulotteisuus, yhdenkin yksilön kohdalla. Tuntuisi suurelta vääryydeltä haastateltavia kohtaan yrittää tiivistää keskustelujen antia yhden blogikirjoituksen sivulauseeseen, joten en sellaista tässä edes yritä vaan sisällön avaaminen jää myöhemmin julkaistavien tutkimusartikkeleiden tehtäväksi.
Metsänomistajat kiinnostavat kaikkia
Metsänomistajat ovat monella tapaa keskeisiä metsien käytön ja metsäsuhteiden kannalta Suomessa. Metsänomistajuus koskettaa laajaa joukkoa: yli 60 prosenttia Suomen metsistä on yksityisomistuksessa. Suomessa onkin peräti 620 000 metsänomistajaa. Jokamiehenoikeuksien nojalla muut kansalaiset voivat käyttää yksityisomistuksessa olevia metsiä ja näin yksityismetsänomistajat mahdollistavat monen suomalaisen elävän metsäsuhteen.
Metsänomistajia on tutkittu Suomessa runsaasti jo pitkään. Aiempi metsänomistajatutkimus tarkastelee metsänomistajia usein päätöksentekijöinä ja luokittelee heidän tavoitteitaan, motiivejaan, aikomuksiaan ja käyttäytymistään sekä arvojaan ja asenteitaan suhteessa metsien taloudelliseen hyödyntämiseen. Tutkijat ovat olleet erityisen kiinnostuneita metsänomistajien puunmyyntikäyttäytymisestä ja metsiin liittyvistä tavoitteista. Perinteisesti puuntuotanto teollisuuden tarpeisiin ja samalla yhteiskunnan varallisuuden kasvattamiseksi on nähty yksityismetsänomistajien tärkeimmäksi, kansalliseksi tehtäväksi.
Uusi näkökulma metsänomistajiin
Oman tutkimukseni tavoite on nostaa esiin monipuolisempaa kuvaa metsänomistajuudesta ja tarkastella, mitä metsä merkitsee metsänomistajalle itselleen. Samalla tutkimukseni kuvaa metsänomistajan metsäsuhdetta kokonaisuutena. Metsän omistaminen on vain yksi, usein toki merkittävä osa metsänomistajan laajempaa metsäsuhdetta. Metsänomistajallakin on kuitenkin yleensä monta metsään liittyvää näkökulmaa ja roolia.
Tekemieni metsänomistajahaastatteluiden perusteella metsänomistajilla on tarvetta laaja-alaisempaan ja monipuolisempaan ajatteluun ja puheeseen metsistä. Moni kertoi halunneensa osallistua tutkimukseen tuodakseen juuri oman näkökulmansa esiin tai selkeyttääkseen omia ajatuksiaan ja pohtiakseen metsäsuhdettaan. Jotkut myös kiittivät mahdollisuudesta saada ”ilmaista terapiaa”. Haastatteluissa mentiin syvälle haastateltavien sukuhistoriaan, lapsuuteen ja elämänkokemuksiin.
Metsänomistajat näyttivät hyötyvän metsäsuhdehaastattelun kaltaisesta keskustelusta. Monessa kohtaa keskustelun teemat yllättivät, pistivät metsänomistajan ajatukset liikkeelle ja aikaansaivat oivalluksia. Tutkijan kannalta nämä hetket olivat antoisia ja antoivat runsaasti virikkeitä tutkimuksen jatkamiseksi ja syventämiseksi.
Metsänomistaja Anne Lyytinen: “Olen kasvanut maalla, metsässä. Lapsena olen viettänyt aikaa metsässä ja metsän reunassa – vieden hiehoja metsälaitumelle, keräten ja syöden marjoja, istuttaen puita, samoillen ja hiihtäen metsässä etsien eläinten jälkiä ja metsänhaltijoita. Saimme veljen kanssa isältämme metsää, josta haluamme pitää hyvää huolta yhdessä – tulevaisuudessa lastemme kanssa: kunnioittaen isää ja luontoa siten, että voimme antaa omille lapsille samoja tunteita ja elämyksiä. Asumme perheeni kanssa kaupungissa, jossa kaipaan metsää, puiden huminaa, hiljaisuutta ja metsän tuoksua.”
Kuva: Luston Metsie-keruun kokoelma/kuvaaja Anne Lyytinen
Reetta Karhunkorva
Jatko-opiskelija Itä-Suomen yliopiston Sosiaalisten ja kulttuuristen kohtaamisten tohtoriohjelmassa, tutkija Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushankkeessa. Hanketta on rahoittanut Metsämiesten Säätiö. Karhunkorva on tutkimusvapaalla Suomen Metsämuseo Luston vastaavan metsäkulttuuriasiantuntijan tehtävästä.