Suomalaisten metsäsuhteiden vuosi: marraskuu
Usein kävelylenkki vie metsään katsomaan syksyllä ruskaa, talvella lunta puiden oksilla, kevääntuloa, onko puro vapautunut jo jääpeitteestään ja kesän tullen metsän antimia.
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushankkeemme järjesti yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Suomen Metsämuseo Luston vuonna 2020 kaikille avoimen Suhteeni metsään -kirjoituskeruun. Keruussa toivoimme kuvauksia siitä, millainen on suomalaisten suhde metsään. Keruu tuotti yli 300 vastausta.
Monessa kirjoituksessa ovat vuodenajat läsnä: metsässä tehdään eri asioita eri vuodenaikoina ja vuodenaikojen seuraaminen itsessään on monelle mieluisaa. Vuoden 2021 aikana tuomme kuukausittaisissa blogiteksteissä esiin, millainen on suomalaisten metsän vuosi eri vuodenaikoina. Syksyn myötä metsä riisuu värit ja hiljaisuus syvenee. Metsä valmistautuu talveen. Kursivoidut tekstit ovat sitaatteja kirjoittajien teksteistä.
Marraskuu
Aamuvarhaisella mentiin myös lintujen soidinpaikoille. Suoritin metsästyskortin 12-vuotiaana ja ensimmäiset vuodet kuljin metsästysreissuilla isän mukana mutta 15-vuotiaasta alkaen metsästin itsenäisesti. Aamuherätys ei tuntunut tuohon aikaan ikävältä, sillä oli mahtavaa kulkea pitkin soita ja mantuja lintujen soidinpaikoille odottelemaan auringonnousua. Metsäretkillä oli miltei aina eväät matkassa ja niinpä nuotiolla maistui makkara ja kahvi. Nuo varhaiset metsäretket ovat parhaita muistoja lapsuudestani.
Metsä. Kuva: Tuula Uitto, SKS KRA
Monelle suhde metsään muodostuu metsästyksen kautta. Metsästyksessä on useita tärkeitä piirteitä varsinaisen metsästämisen lisäksi: kirjoittajat nauttivat metsässä kulkemisesta, metsän muuttumisen seuraamisesta ja eväshetkistä.
Olen tosin nykyisin siinä ajatuksessa että nautin kaikista eniten juuri noista hetkistä joissa yhdessä ystävien ja kylänmiesten kanssa käydään läpi niitä menneitä kuningas hetkiä. En saa enää nykyisin sellaista tyydytystä saaliista. Tyydytys tulee jo siitä kun törmää riistaan. Saa seurata niitä ja näkee miten ne metsässä elävät. Kiima riistan saamisesta on poissa ja tilalla on harkitsevuutta ja luonnosta, toveruudesta ja yksinkertaisista asioista nauttimista.
Tuula ja Orri. Kuva: Tuula Uitto, SKS KRA
Loppusyksystä metsä ei houkuta enää monia muita kulkijoita. Metsä on rauhoittumassa talvilepoon. Metsä on vuodenaikojen kierron jälkeen palaamassa takaisin hiljaiseksi talvimetsäksi.
Hirvien oleskelusta kielii makuujäljet ja ulostekasat varvikossa. Hirvikärpäsiä tulee myös usein tuomisina kotiin asti. Ruskan kulta ja punerrus peilautuu tyynen järven pinnasta. Kohta maa värjäytyy tippuneista lehdistä ja tuoksuu kastunut sammalikko. Jostain pilkistää keltainen kantarelli tai metsäojan penkalla herkkutatti. Kurjet lentävät etelään, orava sekä närhi keräävät talvivarastojaan kätköihinsä. Talvi voi tulla.
Tuulikki Halla, Reetta Karhunkorva, Jaana Laine ja Meeri Kataja,
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushanke
Lisätietoja tutkimushankkeesta
Takaisin