Suomalaisten metsäsuhteiden vuosi: lokakuu

Usein kävelylenkki vie metsään katsomaan syksyllä ruskaa, talvella lunta puiden oksilla, kevääntuloa, onko puro vapautunut jo jääpeitteestään ja kesän tullen metsän antimia.

Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushankkeemme järjesti yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Suomen Metsämuseo Luston vuonna 2020 kaikille avoimen Suhteeni metsään -kirjoituskeruun. Keruussa toivoimme kuvauksia siitä, millainen on suomalaisten suhde metsään. Keruu tuotti yli 300 vastausta.
Monessa kirjoituksessa ovat vuodenajat läsnä: metsässä tehdään eri asioita eri vuodenaikoina ja vuodenaikojen seuraaminen itsessään on monelle mieluisaa. Vuoden 2021 aikana tuomme kuukausittaisissa blogiteksteissä esiin, millainen on suomalaisten metsän vuosi eri vuodenaikoina. Syksyn myötä metsä riisuu värit ja hiljaisuus syvenee. Metsä valmistautuu talveen. Kursivoidut tekstit ovat sitaatteja kirjoittajien teksteistä.

Lokakuu

Salaa ruska alkaa kasvaa, kun ilmat viilenevät ja päivät lyhenevät. Nautin väriloistostasi, syksyinen metsä. Tuoksuu syksylle. Aurinko leikittelee koivujen ja haapojen lehvästöissä. Kuusikossa valo siilautuu vihreänä tattisammalikkoon.

 

Kaikki lankojen värisävyt on saatu verihelttaseitikistä. Sieni kasvaa hoidetuilla mäntykankailla. Kuva: Raija Heikkilä, SKS KRA

“Syksyllä sydän on tulvillaan ruskan väreistä”, kirjoittaa yksi vastaajista. Ruska onkin erottamaton osa kokemuksia syksyisestä metsästä. Syksymetsällä on myös omat tuoksunsa ja tunnelmansa.

Mikään ei voita muistoa lokakuisen nuotion ääressä, kun vieressä solisi jäähilein helisevä metsäpuro ja räntälunta putoili puiden oksilta. Tuli rätisi hiljaa, ja lähistöltä kuului pienen linnun yksinäinen tirskutus. Sumu kietoi vaippaansa. Mikä rauha ja turvallisuuden tunne!

Ensilumen alta. Kuva: Sinikka Kamsula, SKS KRA

Ruskan ja lehtien putoamisen lisäksi lintujen syysmuutto on tärkeä osa monien ihmisten valmistautumista talveen. Vannoutuneiden lintuharrastajien lisäksi monet muutkin vastaajista seuraavat varsinkin pihapiirissään elävien lintujen muuttoa.

Tuossa metsikössä nimittäin asustaa paljon lintuja talvikausinakin. Tätä kirjoittaessani muuttolinnut ovat jo lähteneet, lukuun ottamatta takapihallani ja sen läheisyydessä jo ties kuinka monetta kesäkautta viihtynyttä sepelkyyhkypariskuntaa. Ne lähtevät joka syksy viimeisinä, lokakuun loppupuolella, yhdessä muiden alueen sepelkyyhkyjen kanssa.

Tuulikki Halla, Reetta Karhunkorva, Jaana Laine ja Meeri Kataja,
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushanke

Lisätietoja tutkimushankkeesta

Takaisin