Suomalaisten metsäsuhteiden vuosi: huhtikuu
Usein kävelylenkki vie metsään katsomaan syksyllä ruskaa, talvella lunta puiden oksilla, kevääntuloa, onko puro vapautunut jo jääpeitteestään ja kesän tullen metsän antimia.
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushankkeemme järjesti yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Suomen Metsämuseo Luston kanssa vuonna 2020 kaikille avoimen Suhteeni metsään -kirjoituskeruun. Keruussa toivoimme kuvauksia siitä, millainen on suomalaisten suhde metsään. Keruu tuotti yli 300 vastausta.
Monessa kirjoituksessa ovat vuodenajat läsnä: metsässä tehdään eri asioita eri vuodenaikoina ja vuodenaikojen seuraaminen itsessään on monelle mieluisaa. Vuoden 2021 aikana tuomme kuukausittaisissa blogiteksteissä esiin, millainen on suomalaisten metsän vuosi eri vuodenaikoina. Kevään kirjoituksissa iloitaan valosta ja heräävästä luonnosta. Kursivoidut tekstit ovat sitaatteja kirjoittajien teksteistä, joista tunnistamisen mahdollistavat tiedot on poistettu, esimerkiksi paikkojen nimet.
Huhtikuu
Kevään tullen hiljainen talvimetsä alkaa sulaa ja vihertää ja se merkitsee eliöiden heräämistä talvihorroksesta tai -unilta ja muuttolintujen paluuta etelästä. Elonmerkkejä tulee metsään nopealla tahdilla ja vihreys ottaa vallan uudella tavalla, niin että joillakin Suhteeni metsään -kirjoituskeruun vastaajilla “sydän pakahtuu hiirenkorvien vihreästä”.
Huhtikuisessa lehtikuusikossa kellanruskeiden neulasten kirjomalla viileällä hangella seistessäni ja auringon lämmittämästä lumesta haihtuvaa viileää kosteutta hengittäessäni, ensimmäisten hyönteisten jo varovasti tanssahdellessa ilmassa ja hämähäkkien kiipiessä uusia seittilankojaan myöten ja tiaisten pörähdellessä latvustoissa, pystyn laskeutumaan transsimaiseen tilaan, jossa muodot, ajatukset ja huolet menettävät kaiken merkityksensä.
Oja keväisessä metsässä. Kuva: Ahti Nyman/Suhteeni metsään -keruun kokoelma, SKS KRA.
Kirjoittajista moni kertoi seuraavansa ilolla kevään saapumista.
Neitosena sulavan maan voimallinen tuoksu kutsui minut poluillesi, vähän kauempi metsä. Juoksin ja kävelin kuunnellen mustarastaan kaihoisaa soittoa. Ilta viileni. Kuu purjehti metsän takaa kevättaivaalle. Hengittelin kevätmetsän tuoksua ja haaveilin. Tuli monia keväitä ja kuljin uuden kotipaikkani metsässä. Rakastan myös sinua, rantametsä. Oli seikkailu kulkea uusia polkuja, jotka kiersivät metsäistä niemeä. Havu- ja lehtipuut havisivat ympärilläni. Järvi liplatteli vieressä. Peipon kirkas laulu soi. Kevät.
Koronakevään kuvia. Metsäretkeltä pääsiäisviikolla 2020 ei löytynyt karpaloita, mutta löytyipä ämpärillinen hirven ja peuran papanoita kukille lannoitteeksi. Kuva Tuula Hyyrö/SKS KRA.
Tuulikki Halla, Reetta Karhunkorva, Jaana Laine ja Meeri Kataja,
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushanke
Lisätietoja tutkimushankkeesta
Takaisin