Suomalaisten metsäsuhteiden vuosi: elokuu
Usein kävelylenkki vie metsään katsomaan syksyllä ruskaa, talvella lunta puiden oksilla, kevääntuloa, onko puro vapautunut jo jääpeitteestään ja kesän tullen metsän antimia.
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushankkeemme järjesti yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Suomen Metsämuseo Luston vuonna 2020 kaikille avoimen Suhteeni metsään -kirjoituskeruun. Keruussa toivoimme kuvauksia siitä, millainen on suomalaisten suhde metsään. Keruu tuotti yli 300 vastausta.
Monessa kirjoituksessa ovat vuodenajat läsnä: metsässä tehdään eri asioita eri vuodenaikoina ja vuodenaikojen seuraaminen itsessään on monelle mieluisaa. Vuoden 2021 aikana tuomme kuukausittaisissa blogiteksteissä esiin, millainen on suomalaisten metsän vuosi eri vuodenaikoina. Kesällä metsissä nautitaan luonnosta, maisemista ja liikkumisesta, mutta tehdään myös työtä puita istuttaen, marjastaen ja sienestäen. Kursivoidut tekstit ovat sitaatteja kirjoittajien teksteistä.
Elokuu
Monissa kirjoituksissa lapsuus on vahvasti läsnä. Kirjoittajat muistelevat, kuinka tietyt työt kuuluivat juuri lapsille, esimerkiksi lehmien hakeminen lypsettäväksi metsälaitumilta.
Meillä oli peltojen perillä kaskilaidun ja metsälaidun, jossa vielä sodan jälkeen lehmiäkin laidunnettiin. Meidän lasten tehtävänä oli lehmien haku iltalypsylle. Matkaa oli vajaa kilometri, mutta metsässä lehmät saattoivat olla perimmäisessä nurkassa. Lehmien tekemiä polkuja pitkin oli helppo liikkua. -Tse lehmäm, tse lehmän, huuto kuului kauas ja kohta lehmänkellon kilkatus ilmaisi niiden olinpaikan. Kun johtajalehmän sai liikkeelle, seurasivat muutkin perässä. Metsälaidun oli kuin puisto. Siellä oli runsaasti mansikoita, mustikoita ja puolukoita. Oikea paratiisi se oli.
Lapsuuden kesämuistoissa valmistauduttiin myös alkavaan kouluvuoteen. Lomasta huolimatta kesällä tuli tehdä myös tiettyjä koulutehtäviä, kuten kasvikansioita.
Koulussa piti kerätä 120 kasvia herbaarioon. Lukuvuoden aikana, minulla oli kasviopista 9. Kahtena vuonna kevättodistuksessa oli 4. Sain ehdot herbaarion keräämisestä. Miten olisin löytänyt 120 kasvia Uudenkoiviston hiekkaisilta kaduilta. Heiniä olisi ollut niin monta, mutta lajien erotteleminen oli mahdotonta. Kaupungin mukulakivillä ei ollut sitäkään. Lopulta ostin koulutoverilta valmiiksi prässätyt kasvit.
Tyttärenpoika Oskari harjoittelee. Kuva: Risto Vesakoski, SKS KRA
Koulun ruokalaan piti myös kerätä puolukoita, joista kouluvuoden aikana tehtiin monta maittavaa ateriaa koululaisille. Vanhemmat sukupolvet muistelevatkin teksteissään kasvien prässäämisen lisäksi näitä marjankeruuretkiä.
Aikuisten seurassa oli lupa kulkea pikkumetässä yhä syvemmälle ja siellä oli parhaat puolukka-apajat. Puolukoita keräsimme saavikaupalla. Niitä käytettiin lisukkeena ruoalla ja ruispuolukkapuuro oli suurta herkkuani. Mikäs oli kypsytellä puuroa puuhellan kupeessa. Kouluun piti viedä puolukoita. Eka luokalla yksi litra, tokaluokalla kaksi jne. Mummolan pikkumetän takamaastosta poimin omin pikku kätösin kouluun vietävät puolukat.
Marjastus ja sienestys ovatkin osa sekä kesä- että syysmetsää. Syyskuun myötä käännämme seuraavaksi katseen syksyisen metsään.
Parin päivän kuluttua susi tutkii metsämiehen jälkiä. Kuva: Risto Vesakoski, SKS KRA
Tuulikki Halla, Reetta Karhunkorva, Jaana Laine ja Meeri Kataja,
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushanke
Lisätietoja tutkimushankkeesta
Takaisin