Luston uudistumisen tarina

28.06.2024

Miksi Suomen Metsämuseo Lusto uudistui ja monet museokävijöiden kestosuosikeista poistettiin?

Suomen Metsämuseo Lusto avautui uudistuneena 17.5.2024. Peruskorjauksesta, näyttely- ja palvelu-uudistuksesta sekä museokonseptin uudelleen muotoilusta koostunut kokonaisvaltainen uudistus oli mittava, monivuotinen projekti. Uudistuksella Lusto tavoitteli yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa museotoimintaa. Uudistus nostaa esiin entistä monipuolisemmin metsämme, metsäkulttuurimme ja metsäsuhteemme. Sen avulla haluamme rakentaa hyvää, tulevaisuuteen kurkottavaa ja menneisyyden ymmärryksestä ammentavaa metsäkeskustelua.

Uudistuksen myötä Luston vanha, pääasiassa vuosien 2008–2013 aikana rakennettu perusnäyttelykokonaisuus korvattiin Metsäsuhteiden maa -ydinnäyttelyllä. Yli kymmenen vuotta vanha perusnäyttely koostui käsityökauden metsätyön historiaa kuvanneesta Vanhasta Savotasta, 1900-luvun metsänkasvatuksen historiasta kertoneesta Metsänparantajien vuosisadasta, metsätalouden koneistamisen vaiheita valottaneesta Koneajasta sekä metsien monikäyttöä lähestyneestä Suomalaisten metsät -osiosta. Siten vanhan perusnäyttelyn näkökulma oli voimakkaasti metsätalouden historiassa.

Jo pitkään Lustossa oli nähty tarve uudistaa perusnäyttelykokonaisuus ja päivittää sisältöjä ja sanomaa tähän päivään ja myös tulevaisuutta varten. Metsätalouden historia on yksi keskeinen osa suomalaista metsähistoriaa ja -kulttuuria, joiden rinnalla on kuitenkin lukuisia muitakin tärkeitä metsään liittyviä merkityksiä ja tarinoita. Metsäkulttuuri elää, kehittyy ja muuttuu jatkuvasti, ja ymmärrys metsäsuhteistamme muodostuu monipuolisista näkökulmista. Parhaillaan metsien käyttö ja metsäsuhteet ovat voimakkaassa muutoksessa. Myös metsämuseon tulee elää ja kehittyä ajassa, kertoa ajankohtaisista ja kiinnostavista teemoista sekä tulkita historiaa uusista näkökulmista. Lustolta oli myös pitkään toivottu uudenlaisia näkökulmia ja tietoa esimerkiksi ilmastonmuutoksesta ja hiilinieluista, metsien merkityksestä henkiselle, fyysiselle ja taloudelliselle hyvinvoinnille tai eväitä metsäkeskustelun rakentamiseen kohti tulevaisuutta.

Haluammekin Lustossa kertoa ison tarinan suomalaisten suhteista metsään menneisyydestä tulevaisuuteen. Metsillä ja suomalaisilla on yhteinen tuhansia vuosia vanha historia. Metsät ovat aina olleet ensisijainen elinympäristömme ja tarjonneet meille raaka-aineita, elinkeinoja ja kulttuurimme perustan. Metsä on kietoutunut suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen sekä yksilöiden ja yhteisöjen arkeen ja elämään. Samalla olemme itse vaikuttaneet suuresti metsiin ja jättäneet jälkemme niihin.

Suhde metsään on muuttunut ja vaihdellut läpi historian. On aina ollut lukuisia erilaisia tapoja hyödyntää ja arvostaa metsää. Metsään liittyviä ristiriitojakin on ollut aina. Viime aikoina suhteemme metsään on kuitenkin kokenut uudenlaisen muutoksen. Metsien talouskäyttöön on kohdistunut yhä enemmän kritiikkiä ja metsän itseisarvo on vahvistunut. Metsien virkistyskäyttö ja niiden vaikutus ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin on tunnustettu yhteiskunnassa.

Museoiden perusnäyttelyt ovat mittavia, raskaita ja kalliita projekteja ja niiden elinkaari on pitkä, tavallisesti kymmenen vuotta. Siten Metsäsuhteiden maa on tehty kestämään aikaa ja puhuttelemaan myös uusia museokävijöitä.

Uusi Metsäsuhteiden maa -ydinnäyttely lähestyy metsää, metsäsuhteita, metsäkulttuuria ja metsähistoriaa kuudesta eri näkökulmasta: Metsän luonto, Vihreä kulta, Voimavara, Kallisarvoinen metsä, Metsäläiset ja Savotta. Tavoitteena oli tuoda laajasti esiin metsän ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen monimutkaista kokonaisuutta, metsään liittyviä erilaisia, osin keskenään ristiriitaisiakin merkityksiä koko aika-akselilla ja tarkastella ilmiöiden syntyä, muutosta ja tulevaisuutta. Metsiin liittyy yhteiskunnassa paljon tavoitteita, toiveita ja odotuksia, jotka ovat keskenään myös ristiriidassa. Metsäkeskustelu on vilkkaampaa kuin ehkä koskaan aikaisemmin ja osin erittäin kärjistynyttä. Metsäsuhteiden maa -ydinnäyttelyn näkökulmien kautta Lusto haluaa auttaa ymmärtämään paremmin metsän ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen monimutkaista kokonaisuutta sekä saada kävijät pohtimaan metsän moniulotteisia merkityksiä itselleen, perheelleen, yhteisöille ja koko yhteiskunnalle.

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Miksi ei ole enää Hiljaisuuden huonetta?

Hiljaisuuden huone oli Ulkoministeriön rahoittama ja Heurekan, Lapin Yliopiston taiteiden tiedekunnan sekä Teknillisen korkeakoulun 1998–2000 suunnittelema ja toteuttama virtuaalinen luontoelämys. Se suunniteltiin alun perin puoleksi vuodeksi Suomen EXPO 2000 -maailmannäyttelypaviljonkiin Hannoveriin. Suomen Metsäsäätiön tuella se kuitenkin siirrettiin ja rakennettiin uudelleen Lustoon vuonna 2001. Hiljaisuuden huoneen teknistä käyttöikää ylläpidettiin ja pidennettiin Lustossa kekseliäästi useiden vuosien ajan, huomattavasti kauemmin kuin alun perin oli suunniteltu. Viimein Lustossa päätettiin sulkea Hiljaisuuden huone lopullisesti vuoden 2018 alussa sen tultua teknisen elinkaarensa päähän eli jo monta vuotta ennen Luston näyttelyuudistusta.

Miksi Lasten puu ja ”karhunpesä” on poistettu?

Uudessa Metsäsuhteiden maassa tavoitteena on tarjota enemmän lapsille suunniteltuja sisältöjä eri puolilla näyttelyä eikä vain yhtä leikkipaikkaa. Lapsille ja nuorille suunnattuja sisältöjä ja vuorovaikutteisia osioita tullaan jatkossa myös lisäämään näyttelyyn.

Miksi Lustossa ei enää ole ”palikkasimulaattoria”?

Jämsänkosken metsäoppilaitoksessa aikoinaan opetuskäytössä ollut kourakone, jolla sai harjoitella puupalikoiden kasaamista Luston Koneaika-näyttelyssä, ei sopinut ilman valvontaa käytettäväksi museonäyttelyssä. Kone oli usein epäkunnossa kovan käytön vuoksi ja esimerkiksi näyttelytilaan aika ajoin koneesta päässyt hydrauliikkaöljy aiheutti ongelmia. Koneen käytöstä kantautui näyttelytilaan myös voimakasta meluhaittaa. Näyttelyuudistuksessa simulaattoria ympäröinyt näyttelykerronta muuttui kokonaan ja simulaattori päätettiin poistaa.

Miksi koneiden määrää on vähennetty ja moottorisahatorni on poistettu?

Luston laajennusosassa sijaitsi aiemmin Koneaika-näyttely, joka esitteli metsätalouden koneistamisen vaiheita. Esillä oli runsaasti koneita ”maan ja taivaan väliltä” ja näyttelytila oli täytetty tiiviisti suurilla koneilla. Uudistuksessa haluttiin väljentää näyttelytilaa ja ennen kaikkea kertoa metsään liittyvästä ja metsässä tehtävästä työstä ihmisläheisemmin sekä metsäalaan liittyviä laajempia konteksteja avaten. Laajennusosassa sijaitsee nyt monipuolisesti metsässä tehtävästä ja metsään liittyvästä työstä kertova Savotta. Metsätalouden koneistaminen on vain yksi näkökulma ja osa tarinaa. Samasta syystä myös moottorisahojen määrää näyttelyssä vähennettiin ja suurikokoinen moottorisahatorni purettiin pois.

Miksi näyttelyssä on paljon taiteellisia toteutuksia?

Lustolla oli jo entuudestaan hyviä kokemuksia näyttely-yhteistyöstä taiteilijoiden kanssa, esimerkiksi Myrskyn merkit -projektissa 2016–2019. Taiteen keinoin voidaan usein lähestyä sellaisia ilmiöitä ja aiheita, joita museon perinteisellä näyttelykielellä on vaikeata kertoa. Näin myös Metsäsuhteiden maassa, jossa esimerkiksi Voimavarassa Juhana Moisanderin Ahonnokassa, Susikivi ja Starborn -projisoinnit esittävät kiehtovasti myyttien metsään liittyvää tematiikkaa tai Kallisarvoisessa metsässä, jossa Enni-Kukka Tuomalan Metsäempatia-teos auttaa jäsentämään metsän erilaisia arvoja. Taiteelliset toteutukset rikastavat ja moniulotteistavat näyttelykokonaisuutta.