Uteliaisuuden, ruumiinkulttuurin ja aistivirikkeiden äärellä
Löysin itseni polvenkorkuisena puun juurelta syömästä eväitä, varttuneempien kiertäessä metsätaitorataa. En tätä toki itse muista, mutta uskon todeksi eri lähteistä kuultuna. Aika monta metsätaitokilpailua sittemmin käyneenä ja muutamia ratoja laatineenakin, metsiköiden ja puiden arvioiva tiiraaminen on minulle yksi – mutta vain yksi – tyypillinen tapa katsoa ja kokea metsää. Yhtä lailla tuttua minulle on puiden, pusikoiden, mäkien ja laaksojen ohi kiiruhtaminen. Suunnistus ja hiihto halki metsien ovat antaneet minulle vahvoja visuaalisia ja tunnemielikuvia paikoista ja hetkistä. Viipyilevämpiä ovat kansallispuistokäyntien, maisemavaellusten tai marjaretkien muistoni, joissa on mukana ääniä, makuja, värejä ja tunnelmia. Usein myös läheisiä ihmisiä.
Olen ollut metsänomistaja noin viisitoista vuotta. Omaa tai suvun metsää tarkastelen eri tavalla kuin muita metsiä. Pohdin metsänhoitoa, puukauppoja ja taloudellista kannattavuutta mutta myös monimuotoisuutta, maisemaa ja vesiensuojelua. Pohdin lainhuudon alaisen metsänomistamisen rajoja. Minulle oma metsä ei ole ainoastaan oma, vaan se on myös meidän kaikkien. Minulla vaan on nyt pehtoorin vuoro ja muita enemmän valtaa omistamani metsän käsittelyyn. Mietin sukupolvien jatkumoa, kaikkea sitä työtä, jota ihmiset ennen minua ovat tehneet ja niitä tunteita, joita toiset ovat omalla vuorollaan kokeneet. Taimivakkaa, viikatetta tai raivaussahaa metsässäni liikutellessani tunnen kunnioitusta ja koen vastuuta. Mietin myös sitä, millainen metsä mahtaa olla minun jälkeeni ja kuinka voin pitää tulevien haltijoiden ja kokijoiden mahdollisuudet avarina.
Suhteeni metsään on moniulotteinen. Se on kokemusperäinen ja tunteikas mutta samalla tiedeläheinen. Työkseni luen, tuotan ja ohjaan metsätieteellistä tutkimusta, ja se tietenkin tekee yhdestä metsäsuhteeni ulottuvuudesta analyyttisen, teoriataustaisen ja kansainvälisen. Vapaa-ajallani luen mielelläni metsä- ja luontoaiheisia tietokirjoja ja saan niistä oivalluksia ja esteettistä mielihyvää. Uteliaisuus metsäluontoa, metsätaloutta ja sen yhteiskunnallisia kytkentöjä kohtaan on metsäsuhdettani luonnehtiva piirre. Vuorovaikutukseni metsän ja metsäasioiden kanssa on täynnä oppimista ja kehittymistä. Siksi metsäsuhteenikin on jatkuvassa vähittäisessä muutoksessa. Pohdiskelen metsään liittyviä arvoja, asenteita ja jännitteitä itse metsässä hikoillessani ja työpöytäni ääressä ilmiöitä jäsentäessäni. Mutta osaan myös pysähtyä ja nauttia metsän hetkistä.
Teppo Hujala
Professori, Itä-Suomen yliopisto
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushankkeen ohjausryhmän jäsen