Tirehtööri Blomqvistin viimeiset kynät

Vuonna 2015 metsänhoitaja Anton Gabriel Blomqvistin jälkeläiset ottivat yhteyttä Suomen Metsämuseo Lustoon. Helsinkiläisellä perheellä oli hallussaan paljon Blomqvistiin liittyvää aineistoa, jonka he halusivat lahjoittaa museoon. Vaikka lahjoituksen arkistoaineisto valotti A. G. Blomqvistin persoonaa ja uraa monin tavoin ja vaikka lahjoitukseen kuului myös hieno lukuisin eri puulajein koristeltu 1800-luvun pöytä Evon metsänhoito-opistosta, huomio kiinnittyi ennen kaikkea hauraaseen ruskeaan kirjekuoreen, joka putkahti esiin Blomqvistin papereiden välistä.

Ruskeasta paperista valmistetun suljetun kirjekuoren pinta on paikoin repeillyt. Kuoren päällä on käsin mustekynällä kirjoitettu teksti: Direktör Blomqvists sista pennor. Kuoren sisällä tuntuu kolme kynää: pitkä- ja kapeavartinen mustekynä ja sen irtoterä, kaksi lyhyttä ja ohutta, kärjestä kulmikkaaksi vuoltua lyijykynää. Toisen päässä on metallituppi.

Anton Gabriel Blomqvist jäi historiaan Suomen metsänhoidon isänä, sillä hän kuului ensimmäisiin merkittäviin suomalaisiin vaikuttajiin metsänhoidon alalla. Blomqvist toi oppinsa Saksasta ja jakoi niitä Evon metsänhoito-opiston pitkäaikaisena lehtorina ja viimeisenä johtajana. Hän perehtyi laaja-alaisesti Suomessa aivan uuteen metsäalaan, opetti, tutki ja kirjoitti.

G. Blomqvist syntyi Helsingissä vuonna 1836 akateemiseen perheeseen. Hänen isänsä Alexander Blomqvist oli kirjastonhoitaja, oppihistorian professori ja toimittaja, mutta vanhemmat kuolivat jo varhain. Perheen lapset saivat kuitenkin hyvän koulutuksen ja A. G. Blomqvistista tuli 1850-luvulla maanmittari. Siinä toimessa hän näki Suomea laajasti, liikkui luonnossa ja harrasti myös metsästystä. Käänteentekevää Blomqvistin myöhemmälle uralle oli, kun hän tutustui maanmittaushallituksen päällikköön C. V. Gyldéniin. Pelko Suomen metsävarojen loppumisesta metsien käytön lisääntyessä ja tarve ohjata kehitystä oli käynnistänyt jo metsähallinnon rakentamisen. Metsähallinto annettiin vuonna 1851 maanmittaushallituksen hoidettavaksi, ja Gyldénistä tuli pian maanmittauksen ja metsänhoidon ylihallituksen ylitirehtööri. Ylihallitus perusti kruununmetsiä ja valmisteli ehdotusta varsinaisesta metsänhoitolaitoksesta, joka perustettiinkin 1859.

Metsähallituksen perustamisen ja metsälainsäädännön aikaansaamisen ohella metsäammattilaisten kouluttaminen oli keskeinen keino estää Suomen metsävarojen hupeneminen. Se oli todellinen uhka, koska kasvavan saha- ja selluteollisuuden ohella maanviljelykseen perustuva omavaraistalous kulutti metsiä, eikä niitä ollut opittu uudistamaan. Lisäksi julkisessa keskustelussa riideltiin siitä, onko Suomen tulevaisuus maataloudessa vai metsissä – tuleeko metsiä hävittää viljelysalan kasvattamiseksi vai hoitaa puuvarantojen lisäämiseksi. Keskellä kärkevää metsäkeskustelua A. G. Blomqvist päätti hakeutua opiskelemaan metsänhoitoa Saksaan, Tharandtin metsäakatemiaan, jonka johtaja Edmund von Berg oli ylitirehtööri Gyldénin tuttu. Ammatinvalinta vaati varmasti rohkeutta, sillä metsäala Suomessa aivan uutta ja siihen kohdistui myös paljon epäilyksiä, jopa halveksuntaa. Opiskeltuaan Saksassa varsin kansainvälisessä opiskelijajoukossa kaksi vuotta luonnontieteitä, metsänsuojelua, metsästystä, metsämatematiikkaa, kansantaloutta, lakioppia, metsänhoitoa, metsäteknologiaa, metsähistoriaa, metsäpolitiikkaa ja paljon muuta Blomqvist valmistui vuonna 1859, palasi kotimaahan ja suoritti maanmittauksen ja metsänhoidon ylihallituksen vaatiman tutkinnon.

Pian valtio määräsikin hänet Evon ja Vesijaon kruununpuiston v.t. metsänhoitajan toimeen Hämeeseen. Kruununpuistoon oli alettu suunnitella myös omaa kotimaista metsänhoito-opistoa saksalaisen esikuvan mukaisesti, sillä koulutettujen metsänhoitajien tarve kasvoi kaiken aikaa. Opiston opettajanpaikkoja ryhdyttiin täyttämään pari vuotta myöhemmin, ja silloin myös Blomqvist palkattiin metsätieteiden, kansantalouden ja lakiopin lehtoriksi Evon metsänhoito-opistoon. Vuosikymmen myöhemmin hänet nimitettiin opiston johtajaksi edeltäjänsä, Jakob Henrik Alexander af Forsellesin siirryttyä metsähallituksen johtoon.

Blomqvistin kirjalliseen tuotantoon kuului aikansa mittapuulla merkittävä määrä kirjallisuutta, yli 35 julkaisua, jotka syntyivät hänen opettajan- ja johtajantoimiensa ohella ja lomassa. Kirjoista merkittävimmät käsittelivät suomalaisia metsäpuita ja niiden kasvua sekä kansantaloudellista metsäekonomiaa. Blomqvist näki metsät kokonaisuutena – uudistuvana luonnonvarana ja ihmisen elinympäristönä, josta tuli kestävästi huolehtia. Hän oli myös perustamassa vuonna 1877 Suomen Metsänhoitoyhdistystä, nykyistä Suomen Metsäyhdistystä, ja toimi sen puheenjohtajana 20 vuotta. Hänen opettajan, tutkijan ja metsätalouden uranuurtajan vaikutuksensa näkyi Suomen metsätaloudessa lähes sadan vuoden ajan.

1900-luvun taitteessa hieman yli 60-vuotiaan A. G. Blomqvistin terveys alkoi horjua. Vakavien sydänvaivojen takia hän syksyllä 1903 päätyi jättämään eroanomuksensa ja muutti eläkepäiviksensä Sipilän tilalle Hausjärvelle. Siellä hän kuitenkin menehtyi jo 12. toukokuuta 1904, sairastettuaan koko kevään. Blomqvistin tyttäret Alfhild Charlotta ja Maria Elisabeth olivat isän kuollessa läsnä. Luultavasti juuri he hetkeä myöhemmin laittoivat isänsä viimeiset kolme kynää, mustekynän ja kaksi lyijykynää, ruskeaan kirjekuoreen ja kirjoittivat sen päälle: ”Direktör Blomqvists sista pennor”. Suljettu kuori hautautui muiden papereiden joukkoon, siirtyi Blomqvistin suvussa sukupolvelta toiselle ja löytyi lopulta juuri siinä paikassa, mihin se kuuluikin: metsähistorian monia merkityksiä tallentavassa ja kertovassa metsämuseossa.

Museoesineet ovat todisteita, ankkureita ja merkkejä menneisyydestä. Ne kantavat merkityksiä, avaavat näköaloja ja lisäävät ymmärrystä. Tirehtööri Blomqvistin viimeiset kynät suljetussa kirjekuoressa eivät siksi ole vain kyniä, eivät vain muistoesineitä suomalaisen metsäalan varhaisesta vaikuttajasta. Ne kertovat tärkeää tarinaa suomalaisen metsäalan alkuvaiheiden arvoista, syistä ja seurauksista ja liittyvät sen myötä metsien käytön jatkuvaan kulttuuriseen muutosprosessiin.

Kirjoittaja: Leena Paaskoski.

Lähteet:

E15017:2, Kirjekuori, Blomqvistin kokoelma, Lusto.
V03025:26, A. G. Blomqvist arviolta 1900-1904, Blomqvistin kokoelma, Lusto.
Leikola, Matti 2003. Blomqvist, Anton Gabriel. Kansallisbiografia 1. Helsinki: SKS.
Helander, A. Benj. 1936. Anton Gabriel Blomqvist ja hänen aikalaisensa. Acta Forestalia Fennica 43.2. Helsinki.

Matkamuistoja menneisyydestä -hanketta rahoittaa Metsämiesten Säätiö