Suomalaisten metsäsuhteiden vuosi: toukokuu

Usein kävelylenkki vie metsään katsomaan syksyllä ruskaa, talvella lunta puiden oksilla, kevääntuloa, onko puro vapautunut jo jääpeitteestään ja kesän tullen metsän antimia.

Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushankkeemme järjesti yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Suomen Metsämuseo Luston kanssa vuonna 2020 kaikille avoimen Suhteeni metsään -kirjoituskeruun. Keruussa toivoimme kuvauksia siitä, millainen on suomalaisten suhde metsään. Keruu tuotti yli 300 vastausta.

Monessa kirjoituksessa ovat vuodenajat läsnä: metsässä tehdään eri asioita eri vuodenaikoina ja vuodenaikojen seuraaminen itsessään on monelle mieluisaa. Vuoden 2021 aikana tuomme kuukausittaisissa blogiteksteissä esiin, millainen on suomalaisten metsän vuosi eri vuodenaikoina. Kevään kirjoituksissa iloitaan valosta ja heräävästä luonnosta. Kursivoidut tekstit ovat sitaatteja kirjoittajien teksteistä, joista tunnistamisen mahdollistavat tiedot on poistettu, esimerkiksi paikkojen nimet.

Toukokuu

Keväiseen metsään kirjoittajat liittävät monenlaisia tuoksuja ja lintujen taukoamatonta laulua. Keväisessä metsässä tunnetaan iloa ja huolettomuutta.

Mies kiipeää kalliolla, taustalla sininen taivas ja rehevää puustoa.

Kalliokiipeilyä. Kuva: Hanna Regnell, SKS KRA

Keväällä lähden katselemaan, onko sinivuokot auenneet. Tunnen lumen sulamisen jälkeen maan tuoksun. Vaaleanvihreä aluskasvillisuus työntää itseään ensimmäisenä esille. Saniaisten käpristyneet lehtiruodit alkavat avautumaan ja ketunleipiä pystyy kohta maistamaan.

Myöhemmin puiden lehtisilmuihin puhkeaa heleät uudet lehdet. Tuomi kukkii ja tuoksu leviää lähialueelle. Koivun lehdet alkavat kasvaa. Kurkiparvet ilmoittavat aurassa tulostaan etelästä. Pikkulintujen laulu on taukoamatonta, kunnes ne juhannukseen rauhoittuvat kukin pesiinsä.

Monessa tekstissä vuokot yhdistetään äitienpäivään ja toisaalta keväisen metsän kukat ovat lupaus lähestyvästä kesästä.

Keittiömme ikkunasta näkyy metsään ja kevään tiesi aina koittaneen kun kuusimetsän reunalla kasvava yksinäinen koivu alkoi vihertää ja oja metsän ja pellon vieressä kukkia leskenlehtiä, valkovuokkoja ja sinivuokkoja!

Etualalla nainen ylioppilaslaki päässä, taustalla haaroittuva koivu, nurma ja järvi.

”Kotitontilla vappuna 1993. Nelilatvaisesta koivusta on tullut tärkeä lastenlasten myötä.” Kuva: Seppo Hyyrö, SKS KRA

Tuulikki Halla, Reetta Karhunkorva, Jaana Laine ja Meeri Kataja,
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushanke

Lisätietoja tutkimushankkeesta

Takaisin