Suomalaisten metsäsuhteiden vuosi: joulukuu
Usein kävelylenkki vie metsään katsomaan syksyllä ruskaa, talvella lunta puiden oksilla, kevääntuloa, onko puro vapautunut jo jääpeitteestään ja kesän tullen metsän antimia.
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushankkeemme järjesti yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Suomen Metsämuseo Luston vuonna 2020 kaikille avoimen Suhteeni metsään -kirjoituskeruun. Keruussa toivoimme kuvauksia siitä, millainen on suomalaisten suhde metsään. Keruu tuotti yli 300 vastausta.
Monessa kirjoituksessa ovat vuodenajat läsnä: metsässä tehdään eri asioita eri vuodenaikoina ja vuodenaikojen seuraaminen itsessään on monelle mieluisaa. Vuoden 2021 aikana tuomme kuukausittaisissa blogiteksteissä esiin, millainen on suomalaisten metsän vuosi eri vuodenaikoina. Syksyn myötä metsä riisuu värit ja hiljaisuus syvenee. Metsä valmistautuu talveen. Kursivoidut tekstit ovat sitaatteja kirjoittajien teksteistä.
Joulukuu
Teini-iässä sain pari kertaa luottamustehtävän hakea joulukuusen. Katsoin paikan aina valmiiksi jo kesällä. Olihan meillä sitten kaunis ja symmetrinen kuusi, mutta veljeni pääsi moittimaan minua. Olin näet ottanut avoimen paikan reunalta ainoan nuoren puun. Hän oli minua kymmenen vuotta vanhempi ja oli käynyt maamieskoulun, joten hänellä oli tässä asiassa hyötynäkökulma.
Kotimatkan varrelta. Kuva: Mervi Eskelinen. SKS KRA
Joulukuusi on tärkeä osa joulua. Monet kirjoituskeruun vastaajista kertovat kokemuksiaan kuusenhakureissuilta. Joulukuusen haku on luottamustehtävä ja erityisesti omasta metsästä haettu puu saa monet kirjoittajat tuntemaan ylpeyttä.
Metsään liittyvät perinteet eivät kuitenkaan muuttuneet. Joka joulu Siuntiossa haimme joulukuusen mummulan metsistä. Tuo metsä oli kuin satumaa suurine havupuineen. — Oli hienoa kertoa kavereille koulussa, että meillä ei mitään ostettua kuusta ole vaan ihan oikea, noin 2 metriä korkea joulukuusi mummulan metsästä!
Joulukuusi ei kuitenkaan ole ainoa metsää ja joulua yhdistävä tekijä. Joulupuun lisäksi metsästä on saatu havuja oven eteen, halkoja joulusaunaan ja tarpeet tuomaanristin tekemiseksi.
Kuusien oksat toimivat ulko-oven edessä jalkojen pyyhkimiseen, milloin tarvittaessa luuta-aineksena tai mummon vanhempien hautakoristeina talvella. Kuuset olivat kaikkea ja kaikessa, ehkä jopa hieman kummallisesti mukana.
Talvinen metsä kutsuu hiljentymään, hidastamaan rytmiä ja pysähtymään. Joulurauhan voi löytää metsästä, kuusten katveesta ja hangen hohteesta.
Joulukuusi valitaan metsästä ja kannetaan sisälle. Alkaa tuoksumaan havu sekä pihka. Puu saa arvoisensa koristeet, nauhat ja kynttilät ylleen. On juhlan aika. Lumipeitteisessä metsässä on hiljaista. Täysikuun paistaessa valo peilautuu hangesta. Eteen voi sattua jäniksen tai ketun jäljet. Keväthangilla aurinko kimmeltää ja suksi luistaa. Ilma on raikas ja lämmin mehu maistuu tauolla. Lumella saattaa nähdä möngertämässä karvamatoja. Tiaiset laulavat jo kevättä. Vuoden kiertäessä metsässä joka päivä näkee uusia asioita ja maisema on aina erilainen. Valoisuus ja tuoksut muuttuvat vaihtaen tunnelmaa. Arvokas ja hyvinvoiva metsä antaa meille happea sekä mielenrauhaa.
Talvella 2019-2020 ei Lempäälään satanut niin paljoa lunta, että luomulatua olisi mihinkään saatu, mutta onneksi oli liikuntakeskukseen kasattu edellistalvelta lumia talteen, ja niin saatiin sinne tekolatu, jolla kuvassa Tuula Hyyrö tapaninpäivänä 2019. Kuva: Seppo Hyyrö. SKS KRA
Tämä oli viimeinen blogikirjoitus Suomalaisten metsäsuhteiden vuosi -sarjassa, jossa esiteltiin vuodenaikojen näkymistä SKS:n Suhteeni metsään -kirjoituskeruun vastauksissa. Kiitos, että olette seuranneet kanssamme metsän vuosikelloa!
Tuulikki Halla, Reetta Karhunkorva, Jaana Laine ja Meeri Kataja,
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushanke
Lisätietoja tutkimushankkeesta
Takaisin