Kun kansakunta meni metsään

Lustossa säilytetään Itä-Savon metsälautakunnan arkistoa, johon sisältyy muun muassa vuoden 1950 Metsämarssin aineistoja. Metsämarssi oli merkittävin metsäalan kampanjoista jälleenrakennusaikana. Sen voimalla sotavuosina 1939–1944 huonosta hoidosta sekä polttopuupulasta aiheutuneen pakon edessä tehdyistä hätähakkuista kärsineet metsät koetettiin saattaa taas hyvään kasvukuntoon. Pääasiallisena keinona oli saada maan lukuisat yksityiset metsänomistajat innostumaan omien metsiensä hoidosta. Samalla heille annettiin valistusta siitä, kuinka metsiä tulisi aikakauden parhaan tietämyksen pohjalta taloudellisten puuntuotantotavoitteiden täyttämiseksi käsitellä.

Metsämarssin toimeenpanivat Keskusmetsäseura Tapio ja sen vastine maan ruotsinkielisillä alueilla, Skogskultur. Marssissa ei lähdetty plakaattien ja banderollien kanssa kaduille, vaan kukin metsänomistaja suuntasi kampanja-aikana, 15.–20. kesäkuuta 1950, perheineen omalle metsätilalleen sahoin, kirvein ja vesurein varustautuneena. Metsässä huhkiminen organisoitiin koko Suomen alueella paikallisten metsänhoitolautakuntien toimesta. Iskulauseita metsäaatteen herättelemiselle olivat esimerkiksi ”Auta metsääsi vähän – niin se auttaa sinua paljon” ja ”Metsä kuntoon omin voimin”.

”Valtakunnan marssi Suomen metsiin”, joka oli ensimmäinen työnimi kampanjalle, sai liikkeelle suuret joukot väkeä, kansakunnan silmäätekevistä tavallisiin talonpoikiin. Tempaukseen laskettiin osallistuneen kaikkiaan noin 480 000 ihmistä. Mukana oli yksityishenkilöiden ohella monia eri tahoja. Esimerkiksi Punkaharjun kaikista kymmenestä kansakoulupiiristä jokainen opinahjo oppilaineen osallistui Metsämarssiin. Esimerkkinä metsissä tehdyistä töistä Itä-Savon metsänhoitolautakunta tilastoi Savonrannalla tehdyn hakkuualojen raivausta ja maanpinnan laikutusta, ”taimiston vapauttamista”, nuorten metsien harvennusta ja ”turhan roskapuuston poistoa”. Kesälahdella tehtiin lisäksi kulotusta, metsänviljelyä, ”valiopuiden karsimista” (eli pystykarsintaa) ja metsäojien perkausta.

Oman metsätilan hyväksi ahkeroinnin lisäksi kampanja oli samalla kilpailu siitä, missä maakunnassa ja pitäjässä metsätyökalut heiluivat ahkerimmin. Voittaja saatiin selville laskemalla, kuinka monta metsänhoitotyön tekijää oli metsälöä kohden eri alueilla. Maakuntasarjassa savolaiset olivat voimallisimmin liikkeellä: Metsämarssin voiton nappasi Itä-Savo niukasti ennen Pohjois-Savoa. Isompien pitäjien sarjan voittopysti päätyi sekin savolaisen heimon asuinsijoille, Siilinjärvelle.

Marssijoille näytti metsänhoitotöissä esimerkkiä tapahtuman suojelija, tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi. Sota-ajan jälkeen jaloilleen ponnistelevan Suomen metsien kunnostaminen sai myös korkean tason kansainvälistä väriä. Kampanjan aikana Suomessa sattui olemaan vierailulla Yhdysvaltain entinen First Lady, Eleanor Roosevelt, vuonna 1945 kuolleen presidentti Franklin D. Rooseveltin leski. Metsämarssin järjestely- ja johtovastuussa ollut Tapion koulutus- ja valistustoimiston päällikkö Paavo Yli-Vakkuri sai kunnianarvoisan rouvan houkutelluksi mukaan talkoisiin. Metsänhoitaja Yli-Vakkuri oli metsien tavoin joutunut sodassa koville: hän oli lähes koko jatkosodan ajan sotavankina Neuvostoliitossa.

Kirjoittaja: Marko Rikala, amanuenssi.

Matkamuistoja menneisyydestä -hanketta rahoittaa Metsämiesten Säätiö