Suomalaisten metsäsuhteiden vuosi: heinäkuu
Usein kävelylenkki vie metsään katsomaan syksyllä ruskaa, talvella lunta puiden oksilla, kevääntuloa, onko puro vapautunut jo jääpeitteestään ja kesän tullen metsän antimia.
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushankkeemme järjesti yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Suomen Metsämuseo Luston vuonna 2020 kaikille avoimen Suhteeni metsään -kirjoituskeruun. Keruussa toivoimme kuvauksia siitä, millainen on suomalaisten suhde metsään. Keruu tuotti yli 300 vastausta.
Monessa kirjoituksessa ovat vuodenajat läsnä: metsässä tehdään eri asioita eri vuodenaikoina ja vuodenaikojen seuraaminen itsessään on monelle mieluisaa. Vuoden 2021 aikana tuomme kuukausittaisissa blogiteksteissä esiin, millainen on suomalaisten metsän vuosi eri vuodenaikoina. Kesällä metsissä nautitaan luonnosta, maisemista ja liikkumisesta, mutta tehdään myös työtä puita istuttaen, marjastaen ja sienestäen. Kursivoidut tekstit ovat sitaatteja kirjoittajien teksteistä.
Heinäkuu
Kesään kuuluvat monella vastaajalla myös metsätyöt. Erityisesti alkukesä tarkoitti monen lapsuudessa lähtöä metsänistutukseen.
Metsän istutustyöltä ei isä perhettään säästänyt. Mikäli tilattu taimimäärä tilaa volkkariin jätti, isä otti minut mukaansa Virttaan taimitarhalle. Siellä isän auto lastaantui pääasiallisesti männyntaimilla, jotka sittemmin päätyivät hakkuuaukioille kasvamaan uutta vihreää kultaa. Nuo istutuskesät olivat paahteisen läkähdyttäviä. Päivät tuntuivat loppumattoman pitkiltä paarmojen popsiessa ihoamme. Hymy ei tainnut irrota edes tiedolla, että päivätyön päätyttyä isä vei meidät usein järvelle uimaan. Pottitaimien punainen, metallinen istutusputki oli raskas ja on painunut muistoihini lähtemättömästi.
Suomalaisten liittävät kesämetsäsuhteisiin mökkeilyn lisäksi myös kesäloman vieton. Kirjoituksissa muistellaan, miten kesälomilla on liikuttu eri puolilla Suomea ja koettu erilaisia metsiä.
Mökin metsä alkaa saunan takaa; koivuja, mäntyjä, kuusia, raitoja, tuomia, pihlajia, pajuja, leppiä. Kuva: Maila Hietala SKS KRA
Vietimme lapsuudessani myös kesälomaa Ahvenanmaalla, jossa karu saaristopuusto oli lähinnä käppyräisiä mäntyjä. Se auringon paahteessa tuoksuva mäntyjen ja katajien tuoksu onkin lempituoksuni . Se vie minut heti ajatuksissani istumaan auringon lämmittämälle rosoiselle kallionlaelle tai alemmas vesirajan lähelle jäätiköiden sileiksi hiomille pyöreille kallioille.
Toisille kesäloma tarkoittaa erilaisia aktiviteetteja ja harrastuksia metsässä, toisille ensisijaisesti rauhoittumista vaikkapa marjastaen.
Kesälomani kohokohta on kun pääsen yksin metsään mustikkaan: istun tuntikausia vihreyden ympäröimänä rakkaassa metsässäni, metsän ääniä ja omia ajatuksiani kuunnellen, metsän tuoksuja haistellen. Poimin mustikat käsin ja nautin yksittäisten mustikoiden koskettelemisesta, kiitollisena kimalaisille, jotka ovat pölyttäneet joka ikisen mustikan kukan.
Majaniemen rantakoivikkoa. Kuva: Maila Hietala SKS KRA
Tuulikki Halla, Reetta Karhunkorva, Jaana Laine ja Meeri Kataja,
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushanke
Lisätietoja tutkimushankkeesta
Takaisin