Suomalaisten metsäsuhteiden vuosi: maaliskuu
Usein kävelylenkki vie metsään katsomaan syksyllä ruskaa, talvella lunta puiden oksilla, kevääntuloa, onko puro vapautunut jo jääpeitteestään ja kesän tullen metsän antimia.
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushankkeemme järjesti yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Suomen Metsämuseo Luston kanssa vuonna 2020 kaikille avoimen Suhteeni metsään -kirjoituskeruun. Keruussa toivoimme kuvauksia siitä, millainen on suomalaisten suhde metsään. Keruu tuotti yli 300 vastausta.
Monessa kirjoituksessa ovat vuodenajat läsnä: metsässä tehdään eri asioita eri vuodenaikoina ja vuodenaikojen seuraaminen itsessään on monelle mieluisaa. Vuoden 2021 aikana tuomme kuukausittaisissa blogiteksteissä esiin, millainen on suomalaisten metsäsuhteiden vuosi eri vuodenaikoina. Aloitamme tietysti talvesta. Kursivoidut tekstit ovat sitaatteja kirjoittajien teksteistä, joista tunnistamisen mahdollistavat tiedot on poistettu, esimerkiksi paikkojen nimet.
Maaliskuu
Lumiseen metsään yhdistyvät erilaiset leikit. Talvinen metsä on ollut ja on edelleen monelle luonnollinen lapsuuden leikkipaikka. On lumilinnoja, lumisotaa ja pulkkamäkeä.
Lumeen tehtiin huoneistoja, oksat ja kesäisin myös isokokoiset koiranputket saivat esittää runsasta lapsilaumaa.
Lasten lisäksi talvinen metsä tuottaa iloa aikuisille: kauniita lumisia puita ihastellessa, eläinten jälkiä ihmetellessä tai lintujen ruokailua seuratessa.
Kun ruska on sammunut, olet hiljainen, metsä. Haikeaa, kun muuttolinnut ovat lähteneet. Sen sijaan on sykähdyttävää, kun talvilinnut hakeutuvat metsästä pihapiiriimme lintulaudalle. Kiitollisuus linnuistasi, metsä, sävyttää koko talviruokintakautta.
Talvinen metsä koetaan usein pimeäksi, vaikka lumiset hanget heijastaisivatkin valoa. Muistoihin lapsuuden koulumatkasta voi liittyä myös pelkoa.
Metsätielle saavuttuani mielikuvituskin alkoi laukata. Lumiset puut näyttivät erilaisilta hahmoilta, välillä hieman pelottaviltakin. Välillä käväisi mielessä ajatus kääntyä takaisin, mutta rohkaisin itseni jatkamaan matkaa siten, että aloin tervehtiä puita sanomalla niille huomenta. Siellä yksin metsän keskellä sanoin sen reippaasti ja kohteliaasti ainakin silloin, jos tien varrella näytti olevan kunnioitettavan iso tai muuten erikoinen puuhahmo. Saatoin kuvitella sen olevan ystäväni, ja turvaavan kulkuani.
Hiljaisen talvimetsän heräillessä ja keväthankien alkaessa sulaa metsäsuhteen vuodessa siirrytään kohti kevättä.
Lumipeitteisessä metsässä on hiljaista. Täysikuun paistaessa valo peilautuu hangesta. Eteen voi sattua jäniksen tai ketun jäljet. Keväthangilla aurinko kimmeltää ja suksi luistaa. Ilma on raikas ja lämmin mehu maistuu tauolla. Lumella saattaa nähdä möngertämässä karvamatoja. Tiaiset laulavat jo kevättä.
“Rantametsässä liikkuminen aktivoi hetkessä pienen pojan energian ja luovuuden flowtilaan.” Kuva: Salme Asikainen, Metsie-keruun kokoelma, Lusto.
Tuulikki Halla, Reetta Karhunkorva, Jaana Laine ja Meeri Kataja,
Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushanke
Lisätietoja tutkimushankkeesta
Takaisin