Kun aikatasot risteävät – Tulevaisuusajattelu museoissa

01.06.2023

Museoissa tarkastellaan yhä enemmän tulevaisuutta ja pohditaan, miten tulevaisuusajattelua voisi soveltaa museotyössä. Aihetta on käsitelty viime vuosina niin Museoalan teemapäivillä kuin erilaisten hankkeiden ja koulutusten puitteissa. Lustossa aihetta on lähestytty dynaamisen museon viitekehyksessä tulevaisuusperintöverstaan konseptin kehittämisen parissa sekä parhaillaan tulevaisuustuutorin toimenkuvaa rakennettaessa. Onko museoiden tulevaisuusajattelu aina kestävän tulevaisuuden ajattelua? Sisältääkö se muitakin sävyjä? Tässä tekstissä pohdin tulevaisuudentutkimuksen mahdollisuuksia museoalalla.

Tulevaisuudentutkimuksen perusolettamukset tiivistyvät tulevaisuuden luonteen määrittelyyn. Yhtä mieltä ollaan siitä, että tulevaisuus on avoin ja siihen voi vaikuttaa. Yhden tulevaisuuden sijaan puhutaankin tulevaisuuksista. Tulevaisuudentutkimuksen piirissä tarkastellaan maailmaa, tai todellisuutta, jota ei vielä ole olemassa, ja josta ei tästä syystä ole tarkkaa tietoa saatavilla (Lätti ja muut 2022, 314; ks. de Jouvenel 1967, 3–6). Se ei kuitenkaan estä tulevaisuuksista puhumista tai niiden kuvittelua, päinvastoin.

Tulevaisuus, kuten menneisyyskin, kiinnittyy tiukasti nykyhetkeen niiden muotoutuessa nykyhetken tulkinnoissa. Kuten Ahvenharju ja Pouru-Mikkola (2022, 389) tiivistävät, tulevaisuuden ja nykyisyyden suhde voidaan hahmottaa kaksisuuntaiseksi: ajatuksemme tulevaisuudesta ohjaavat toimintaamme nykyhetkessä, ja vastavuoroisesti nykyhetkessä tekemämme päätökset vaikuttavat siihen, millaiseksi tulevaisuus muotoutuu.

Tulevaisuuden ja menneisyyden suhdetta voidaan ajatella niin ikään jatkumona. Menneet valinnat ovat luoneet nykyisyyden ja ne vaikuttavat yhä siihen, millaiseksi tulevaisuus muotoutuu. Toisinaan menneisyyden vaikutusta nykyhetkeen ja erityisesti tulevaan on vaikea hahmottaa, mutta se tulee ilmi esimerkiksi polkuriippuvuuden kautta. Toisaalta on tärkeä ymmärtää, että tulevaisuus ei ole pelkkää menneisyyden jatkumoa, vaan sen muodostumiseen vaikuttavat myös uudet ilmiöt ja muutosvoimat (Pouru-Mikkola 2022, 430).

Tulevaisuudentutkimuksen voidaan nähdä jakautuvan tutkivaan (eksploratiivinen), tavoitteelliseen (normatiivinen) ja ennakoivaan (prediktiivinen) tutkimukseen. Toisaalta sen piirissä voidaan erotella tulevaisuusajattelun kehittämisen ja tulevaisuustiedon tuottamisen näkökulmat. (ks. esim. Heinonen ja muut 2022, 267–268; Ahvenharju ja Pouru-Mikkola 2022.) Tulevaisuudentutkimus on hyvin menetelmäpainotteista, menetelmien kuitenkin vaihdellessa esimerkiksi tarkkuuden ja kokeilevuuden suhteen paljonkin. Tulevaisuustietoa ei luoda yksin ja yhtä lailla tulevaisuus tehdään yhdessä.

Aikaulottuvuuksia ja arvoja

Edellistä mukaillen ajattelen, että museoissa tulevaisuutta voidaan lähestyä kolmesta näkökulmasta. Yksi on museon oma näkökulma: museon tulevaisuuden ennakointia limittyen esimerkiksi strategiaan tai hankintojen elinkaareen. Toinen näkökulma on yhteiskunnallinen: museot yhteiskunnallisina toimijoina rakentamassa kestävää tulevaisuutta. Kolmas näkökulma suuntaa yksilöihin, jotka museoissa työskentelevät ja vierailevat: yksilöiden suhde tulevaisuuteen esimerkiksi tulevaisuustietoisuuden ja -lukutaidon kautta.

Museoiden tulevaisuustyössä näen kiinnostavana aikaulottuvuuden laajentamisen sekä arvovalintojen näkyväksi tekemisen. Yhtä lailla koen tärkeäksi pohtia sitä, miten museot voisivat mahdollistaa tulevaisuuteen liittyviä keskusteluja ja oivalluksia, luoda uusia tai erilaisia tulevaisuuskuvia ja tuottaa osallisuutta tulevaisuuden tekemiseen. Museoissa voidaan nähdäkseni sekä kehittää tulevaisuusajattelua sekä tuottaa tulevaisuustietoa, mutta on hyvä olla selvillä siitä, mitä kulloinkin ollaan tekemässä.

Lisäksi museot ovat erinomaisia paikkoja kulttuurisen kestävyysmurroksen tukemiseen. Museot voivat säilyttämisen lisäksi tehdä näkyväksi kulttuurin jatkuvan muutoksen. Mielestäni enemmänkin olisi mahdollisuuksia luoda ymmärrystä ihmisestä luonnon osana, ja siitä, miten ihmisen materiaalinen maailma kytkeytyy luonnonprosesseihin. (ks. esim. Siivonen 2022). Kulttuurisen muutoksen vauhdittaminen on mahdollista, mutta vaatii museoita luomaan kriittisen katseen myös itseensä, historiaansa ja tarkoitukseensa: museot ovat rakentuneet pitkälti ihmiskeskeisyyden korostajiksi tallentaessaan ja säilyttäessään ihmistekoista materiaalista maailmaa. Posthumanistisen näkökulman omaksuminen on kiinnostavaa erityisesti kokoelmista käsin.

Muista, toimi, kuvittele, tahdo!

Aika on kompleksinen ja kytkeytyy muutokseen. Mitä aikaulottuvuuden laajentaminen käytännössä voi tarkoittaa? Dynaamisen museon malli tarjoaa tähän yhden vastauksen (ks. lisää Paaskoski ja muut 2022). Sen rinnalla ajattelen, että on hyvä pohtia, miten mennyt, nykyhetki ja tulevaisuus voidaan huomioida museotyössä tasa-arvoisina, yhtä aikaa olemassa olevina. Seuraako tästä tarve irrottautua lineaarisesta aikakäsityksestä ja omaksua tilalle jotain muuta? Kestävä tulevaisuus on tärkeä teema, ja on hyvä pohtia mitä sen tavoittelu merkitsee museoissa. Tulevaisuuskuvia on monenlaisia, miten museo on mukana määrittämässä niitä? Näen tässä tärkeänä määritellä arvot, joihin työssä sitoudutaan. Tärkeää on myös pohtia, ketkä haluavat jakaa nämä arvot ja keitä se mahdollisesti jättää ulkopuolelle. Miten yhteiskunnan moniarvoisuus huomioidaan ja varmistetaan museoiden saavutettavuus?

Museot ovat mestareita menneisyyden rekonstruoimisessa ja tätä taitoa voi hyödyntää myös tulevaisuuden tarkastelussa. Mennyttä ei ole olemassa, eikä tulevaa, on vain tämä hetki. ”The past belongs to memory, the present to action, and the future to imagination and will” (Antonio Alonso, Masinin mukaan 1993,8). Kun aikatasot ovat totta samanaikaisesti, kun on käytössä muisti, toiminta, mielikuvitus ja tahto, ovat monet asiat mahdollisia.

Maria Granlund, Turun yliopisto

Lähteet:

Artikkelit teoksessa:
Aalto, Hanna-Kaisa – Heikkilä, Katariina – Keski-Pukkila, Pasi – Mäki, Maija & Pöllänen, Markus (toim.) Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto.

Ahvenharju, Sanna & Pouru-Mikkola, Laura (2022) Tulevaisuustietoisuus ja tulevaisuuslukutaito – kuinka kohtaamme, kuvittelemme ja käytämme tulevaisuutta? Sivut 389–399.

Heinonen, Sirkka – Karjalainen, Joni – Kurki, Sofi & Ruotsalainen, Juho (2022) Edelläkävijäanalyysi – sovelluksia aurinkoenergia-startupien, journalismin ja vastuullisten yritysten aloilta. Sivut 267–288.

Lätti, Risto – Malho, Maria – Rowley, Christopher & Frilander, Oona (2022) Skenaarioiden rakentaminen tulevaisuustaulukkomenetelmällä. Sivut 313–336.

Pouru-Mikkola, Laura (2022) Tulevaisuudentutkimuksella on annettavaa kansallisen ennakoinnin kehittämiseen. Sivut 428–434.

Siivonen, Katriina (2022) Tulevaisuusperintö kulttuurisen kestävyysmurroksen välineenä. Sivut 444–458.

Lisäksi teokset:

de Jouvenel, Bertrand (1967) The Art of Conjecture. Weidenfeld and Nicolson, London.

Masini, Eleonora. (1993) Why Futures Studies? Grey Seal Books.

Paaskoski, Leena – Siivonen, Katriina – Vähäkari, Noora – Latvala-Harvilahti, Pauliina – Pelli, Päivi – Granlund Maria & Hujala, Teppo (2022): Dynaaminen museo ja tulevaisuusperintöverstas. Käsikirja museoiden ekososiaaliseen sivistystyöhön. Luston julkaisuja 6. Lusto: Savonlinna.